Lainattua hämärää

 Kirjoitan teille vapahtajasta jolla on kahdeksan sormea

jokainen valmiiksi mullassa kiinni.

Kaksi puuttuvaa sormea hän söi turhautumiseensa

ennen puutarhan viimeisiä portteja.

Kaksi eriparia olevaa silmää, joista toinen

kuin viimeinen sodittu timantti.

Kaksi jalkaa ja kaksi kättä joista kädet

eivät liiku sydämen osoittamalla tavalla.

Ja jalat sotkeutuvat omiin nauhoihinsa

niin kuin kohtalo olisi pelkkää halpaa komiikkaa täynnä.

Hän matkii poliitikkojen nahkaisia unia

ja ainaista hämärää, joka on taivaassa kiinni purukumilla.

Oi, oi, valon kaikki lainatut sävyt, sil vou pleit

katuvalot, digitaaliset kellonajat, ainainen ambulanssien liekehdintä

kaupunki on onnettomuuksien valoja täynnä.

Hänen vihollisensa on koottu

sydäntalven kahlaajista,

Hurtigruten kannen nuolijoista,

lännen viimeisten epätoivoisten sielujen sheriffeistä

joiden rintaneula painaa keuhkot kasaan. Sankarit,

sankarit on nostettu absintin tuoksuista kun valomerkki

ilmoittaa, että

jokainen kannen alla keinuva sielu

lasketaan varmaksi tappioksi.

Ravintolasalissa vapahtaja miettii mitä onni olisi

”kahdeksan paljasta tissiparia, viisi onnistunutta potrettia

      johtajasta syömässä rypäleitä, kaksi rakastajaa, aina sängyn oikealla puolella.

Ja samanlainen leiska taivaalla kuin Batmanilla, aina kun hämärä oikoo jalkansa.”

Hän saapuu puutarhaan kuin se olisi sairaala. Desinfioi raajansa siltä varalta

että sairaudet eivät seuraisi. Sohii kävelykepillään viattomia säkeenkehittelijöitä

joilla on melkein fazerin siniset silmät tai muuten vain suklaata silmissään.

Rakastaa sairaalan jokaisessa huoneessa kuin kyseessä olisi sääntö

niin kuin jokainen on tuulen suunta.

Täällä sankarit ovat haamuja

joiden kasvoilta valo on siivottu, klovneja joiden meikki on levinnyt

niin kuin oltaisiin rukoilemassa Big Benin edustalla, pirunsadetta!

Prinsessan tavatessaan hän tarttuu sanakirjaa etsiessään oikeita sanoja

”Anatomianne muistuttaa hyvin kypsynyttä päärynää, saanen saattaa teidät

viattomuuden toiselle puolelle?”

Prinsessa on kuitenkin huomannut peniksen kärjen joka heiluu niin kuin

renessanssiajan viimeinen sivellin.

”Minua ette maalaa”