Elämä, alkaa parvekeremontista.
Remontista, jonka kustannukset ovat minulle ihan uusi tuttavuus.
Koira lakaisee hännällään niitä omiaan, nainen keittää kahvia isännöitsijälle ja
laulaa niitä omiaan.
Minä hamuan vapaapäivää, pyykkituvan autuutta jossa voisi sytyttää tupakan sijasta
kynttilän ja kostuttaa ajatuksensa huuhteluaineen vihreällä tuoksulla.
Elämä, alkaa parvekeremontista
tuttavapariskunnan arvioivasta katseesta ja naapurilapsien housuttomasta juoksusta
läpi sadettajien ja kesän, tämä vuoden aika, ei ollut elämää. Se oli
laiskoja tekoja ja sankarien halveksuntaa.
Syksyllä päätän kasvattaa parran. Sellaisen parran,
jota nuorena ihannoitiin. Syksyllä rakastan!
Rakastan sydän keskellä lapsuuden ydintä, leikkikehän reunamailla
tinasotilaiden varjoja rakastan, kunnes olen tyhjä
ja valvon, silmäluomet
kasvattavat lihaksia
joita mieli
ja alavatsanseutu tarvitsisivat.
Lammet
ja tammet lihavoituvat syksyllä
heittävät vuodet, lehdet
kaiken märän
keskeneräisen remontin alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti