On käyty kuussa

On käyty kuussa, viritetty satelliitti sinne aika lähelle.
On kehitetty ilmatieteenlaitos, melkein lassottu tuuli.
Pian voidaan asettaa aurinko, sinne missä sitä kaivataan.

On keksitty tapa miten Itäkeskuksesta näkee Delhin
tai kuolleenmeren hetkessä. On kloonattu lammas.

On laskettu hiilijalanjälkiä, laskettu kuinka monta
asukasta Helsingissä on vuonna 2014 tai 2050. 
On keksitty vaihtoehtoisia energiamuotoja.

On löydetty Amerikka, uusi maailma, mahdollisuudet.
On kehitetty ammatteja.

On kehitetty tapa seurata sydämenlyöntejä, aivokäyriä
HEX-indeksejä, asiakaskäyntejä, potilasmääriä.

On ymmärretty että ihminen koostuu soluista. 
On ymmärretty että ihminen on keho ja mieli.
On ymmärretty että ihminen tarvitsee unta.
On ymmärretty että ihminen tarvitsee ruokaa.

Silti,
vieläkään se ei riitä kaikille.

Uusi aika

Opettelen solmukirjan kaikki 300 solmua.
Lennän niin kuin rahtikone, täynnä muistia.
Kun laskeudun, olen vanhus, täynnä mirtatsapiinia
minut saatetaan nojatuoliin. Osaan enää kymmenen solmua.

Piirrän Mona Lisan uudelleen. Enkelit haukkoo henkeään.
Vain minulle riittää happea.

Nimeän kaikki nimeämättömät lapset. Minun ei tarvitse 
enää koskaan pestä käsiäni. Tämä on Kiina.

Kaupungin keskellä on lätäkkö. Minä nukun siellä.
Lätäkön ympärillä on hotelli jonka aulassa on piano,
jota ei saa enää soittaa. Kaupungin keskellä on nykyaika
ihmisellä ei ole ankkuria, eikä silkkitietä.

Päänsärky ei kerro kivusta. Se kertoo ajasta.
Lasta ei kasvateta aikaan vaan maisemaan.

Jokainen omahyväinen sydän pitäisi ratsata 
ja viedä Akropolikselle.

Yksikään lapsi ei koskaan tule välttymään Hitleriltä.
Pahuus kasvattaa viikset. 

Luen ääneen, että ymmärrän olevani elossa. 
Runo vittuilee, kerron terveiset Mellerille
kun olen luojan kantapaikassa.

Seuraamme kuinka vauva kasvaa, sokeri ei riitä humalaan,
oi suloinen ei mikään.

Me olemme niin vieraita toisillemme,
voisimme pitää solmioita päällämme 
yhtenään.

Eurooppalainen lapsi on lihavampi 
kuin yksikään pölyttynyt kirjahylly.

Puu on hauras. Maa huonoa.
Tarvitaan uusi aika.

Ja tuuli kirjoittaa kaikki laulut.

Muuan tuulen kaltainen kaupunki

Muuan tuulen kaltainen kaupunki
jossa tuulen kaltainen kaipaus.

Arvoituksellinen syksy, vuoden
aika niin läheltä nähty nuoruus.

Vähän eletty, mutta kuitenkin
lehdillä väriä.

Muuan tuulen kaltainen kaupunki
jossa eksyneet lausuvat runoja ensirakkaudesta
ensimmäinen ja viimeinen sana
ovat pariskunta jotka eivät koskaan tapaa.

Meri kuin ravintolan takahuoneen piilossa
oleva viini, lasiin aseteltaessa se ei läikkyisi
vaan kohisisi niin kuin kohtaloa
kirjoitettaisiin ihan tosissaan.

Pilke

Maisema
alkaa valosta
valo maisemasta.
Varjo hämärästä
hämärä varjosta.

Eletty pilke
välkkyy ja rypistyy
niin kuin puuvilla
kerää sormia
ympärilleen.

Maisema
alkaa valosta
väri alkaa valosta
ja varjosta.
Eletty pilke
kuolee 
toiseen pilkkeeseen.

Pyydä

VM. 2008. Päivitys 2013.

Pyydä puhelinnumeroa
           pyydä osoitetta
pyydä päästä peremmälle pyydä yösijaa

pyydä naimisiin pyydä lasta pyydä kynnystä

pyydä peittoa tyynyä sängyn toista puolta

pyydä apua 

pyydä anteeksi

pyydä puhelinluetteloa

pyydä isä puhelimeen

pyydä lisää rahaa

pyydä kaupasta jotain

pyydä munuainen
rasvasolu, siittiösolu
solusalpaaja, salvat lastenhuoneen
ikkunaan uudet verhot
verhot kaiken ylle jotta pimeys
ei koskaan laskeudu.

Pyydä puhelinnumeroa,
pyydä sormet, sormien lomahan.

Pyydän silmänkääntäjältä

VM.2008.

Pyydän silmänkääntäjältä lupaa eksyä sinuun,
niin kuin päivään.
me olemme näkymättömät toisillemme, näkymät
kasvoja suojaten.

Puet päällesi aamun

VM. 2008.

Puet päällesi aamun, paidan
käsikirjoituksen puurosta
kaiken tämän siinä järjestyksessä
kuin olet aina hokenut

eivätkä huonekalut liiku haluamassasi avaruudessa
        on katkeamatonta naurua

postinkantaja on meidät hylännyt, eikä sinua kiinnosta
lapsus laittaa jalkansa väärään paikkaan

ja silmämunansa unohtaa kaiken Eurooppaan

tuijota sitten avointa ikkunaa
kun et tahdo tuijottaa paljasta 

sydämeni ei riitä teille kaikille!

Salaisuus heittää

VM. 2008

Salaisuus heittää kahdeksanosaisen verkkonsa,
joka sujautetaan taskuun.

Hellyys seuraa katulamppuja ja edelleen puristetaan
läpinäkyvään astiaan. 
Rakkaus sylkäistään kattoon,
kaipauksen kaula katkaistaan.

Taistelu

Runo ennen ensimmäistä kokoelmaa. 2008.

Sä rikot hiljaisuuden Siksi minä taistelen keuhkoissasi

 veit rantahiekkaa salaa suuhun ja Siksi minä taistelen keuhkoissasi

silmiin ymppäsit sielunmustanmielialan Siksi minä taistelen keuhkoissasi

      hengitit rivien väliin Siksi
niin että ne täyttyivät sanoista minä taistelen keuhkoissasi

            ja sanat ne vannoo mutta ei enää
muista mistä 

mies on kylmä nuori vahva
mies kuulee metelin näkee sirkuksen

otit ja huusit sanottavasi maailmalle joka rantahiekkaa
pyhä hämärä! 

pyhä, on hämärä

Elämä, ihana takaa-ajo.

Elämä, mikä ihana takaa-ajo!

Kun toimitaan tyylikkäästi ja huomaamattomasti
pilvet, nuo loistavat auringon lasit eivät meitä kykene seuraamaan

aamuisin muistan sinua leiriytyessä 
iltaisin, en ehdi nukahtaa
minä koko maailmaa vastaan!
vaikka sillä ei ole edes nyrkit pystyssä
jos täytyy kääntyä takaisin
käännyn vasta huomenna
jos täytyy jatkaa,
jatkan kun pilvet
nuo loistavat auringon lasit
tyhjentävät astiansa

Näytä minulle mistä löydän sinut
sillä ei maan kaikuja voi matkia.

Sormet sormien lomaan

Ensin ristin sormet

viimeistä paria myöten.

Sitten ristin jalat

niin etten voi liikkua.

Viimeiseksi ristin silmät,

viekää minut kaupunkiin

Aivan kuin itsestään

ajatukset ristitään

ja minut 

ristitään idiootiksi.

Ehdotus

Anna minulle kasvosi

kyntesi, kynsinauhat

minä petaan sinulle mullan

ja ruohon

Unelma I

Melkein kaikki

rakkauden unet

parahtavat kun ne lukee aamulla

tuli joka unohtaa minut sisäänsä

tuuli unohtaa sisäänsä

kasvosi.