Runon takana: Me tervehdimme teitä

Runon "Me tervehdimme" kirjoittaminen on ollut mielessä. Päivittäin. En ole vain ehtinyt siihen perehtyä tai jaksanut kirjoittaa siihen mitään uutta. Sen meininki on vielä jotenkin kyseenalainen, tuntuu, että siitä puuttuu jotain olennaista. Olen käyttänyt kirjoittamiseen samanlaista mentaliteettia ja metodeja kuin aikaisemmin tähän kolmoskokoelman teksteihin. Ehkä vain tähän runoon suhtautuminen on erilaista kun olen kohdentanut siihen kaiken intensiteettini, ehkä kohdennan liikaa koska en ole tosiaan kirjoittanut muita runoja laisinkaan.

 

Hyvähän runosta on tultava, muuten tässä ei ole mitään mieltä.

Runon takana: Me tervehdimme teitä

Toinen viikko. Runo on sulautunut jo osaksi muuta kokoelmaa, ainakin siltä tuntuu.

On toki sanottava, että kokoelman kokoaminen on vielä hieman vaiheessa. Apurahahakemuksen mukaan se ilmestyisi ensi keväänä, siis keväällä 2015. Kokoelma on hyvässä vaiheessa kyllä, mutta aina tuollaisten aikarajoitusten antaminen tuntuu ahdistavalta, vaikka se toki selkiyttää.

 

Runo "Me tervehdimme teitä" on pyörinyt nyt päässäni muutaman viikon. Siinä on jo kaksi sivua ja hyviä säkeitä - mutta jotain puuttuu. Olen rakentanut tekelettä hitaasti ja säe kerrallaan, niinkuin tekisin suklaakakkua hyvälle ystävälle lauantai-iltapäivänä. Ehkä se jokin on se viimeinen kerros joka tulee päällimmäiseksi, tai uunin tuoma lämpö tai se ystävä joka maistaa sitä kakkua.

 

Runossa on pehmeyttä ja kovuutta, suoruutta ja vinoutta. Muovia ja puuvillaa. Se on rujo kuvaus kauniista maailmastamme. Vai mitä sanotte säkeestä:

 

"

Me tervehdimme teitä muistisairaan katkonaisella lauseella

vahvalla opiaattisella hymyllä dosettilokeron..."

Runon takana: Me tervehdimme teitä

Joulu ja uusivuosi vietetty. Kirjoittamisessa tuli Barcelonan reissun vuoksi taukoa useampi päivä - mutta en kokenut asiaa kauhean vakavana. Yleensäkin runonkirjoittamisen takana, prosessin takana on monta vaihetta, ennenkuin runo tulee näkyväksi paperille. Joskus voi mennä useampi ajatus ennen kuin yksi säe on paperilla.

Seuraava kokoelma on ollut "kasassa" vuoden 2013 syksystä lähtien. Kunnes hämärä syntyi monien tuskallisten kirjoitushetkien lomassa. Tämä uusi kokoelma, joka kantaa tällä hetkellä työnimeä #3#.

Tylsä nimi, mutta selkeä. Uusi kokoelma on edeltäjäänsä hieman tarinallisempi, proosallisempi ja ehkä vähän ahdistavampi. Siinä on paljon enemmän mustaa ja ironista huumoria, ainakin omasta mielestäni.

Olen ajatellut valottaa erään tekstin, aika tuoreen tapauksen, kulkua paperille. Runo ei ole vielä valmis, mutta sen runko alkaa olla selkeässä vaiheessa. Runo on nimeltään "Me tervehdimme teitä".

En tiedä mistä ajatus runon nimeen tuli, koska nimestä se lähti, niinkuin aika moni runo viime aikoina. Kehitin teemaa, jonka taustana on millaisena oliona me edustamme muuta avaruutta - näin suureellisesti sanottuna. Eli minkälaisia hassuja tapoja meillä toisinaan on. Ryhdyin miettimään, mikä lause kuvastaisi ensimmäistä tapaamista kahden ihmisen välillä - ja keksin - me tervehdimme toisiamme. Toisiamme kääntyi nopeasti teitä. Alkulähtökohta on herrasmiesmäinen, Teitä, koska, näin meille on opetettu. Aloin nopeasti miettiä millaisia tapoja meillä on tervehtiä ja mitä ehkä hieman oudompia tapoja meillä on tervehtiä, mitkä asiat siihen tervehtimiseen johtavat ja miksi saatamme tervehtiä joskus niin rujosti.

Lause "Me tervehdimme teitä" kuulosti jotenkin hienolta. Ajattelin, että se kuulostaa myös jollain tasolla englannilta, jotain vierasperäistä siinä on. Ja sitten tajusin "We salute you"!. Niinhän se on. Tekstiin tulisi sitä kautta hierarkinen ja vähän pömpöösi sävy. Kunnioitamme, mutta emme toisaalta kunnioita, siitä lähdetään.

Nyt teksti on kaksisivuinen, viikon kirjoittamisen jälkeen. Ja tässä säepari jonka haluan paljastaa teille:

" Me tervehdimme teitä

meteorologin keskenkasvuisella kädellä

joka vierittää pasaatituulia ympäri välimeren kansojen korvia."