Ääni

Tämä ei ole minun ääneni,
ei varmasti ole!
Jumalan ääni tämä ei ole
eikä presidentin, kuuliaisen
kansalaisen vielä vähemmän.
Kenen ääni tämä sitten on?
Isäni vai äitini ääni?
Veljeni vai siskoni,
ei ainakaan siskon, veljen
ehkä hiukan ei ehkä kuitenkaan.
Tämä on meren ääni!
Kaikkien niiden hukkuneiden ja sammuneiden.
Ei ei ei! Ei sittenkään.
Aaltojen tai tuulen? Ei.
Vielä vähemmän sateen,
murheiden ääni tämä saattaa olla
mutta se sekoittuu mustalaisrytmiin.
Suomalaisen ääni tämä ei kyllä ole,
mutta minussa ei ole muun maan verta.
Ehkä tämä on jonkun eläimen ääni,
leijonan ääni tai karhun, tai jonkun pienemmän
ehkä koalan tai kauriin.
Tämä on television ääni!
Suriseva ja tiedottava, toisaalta turruttava
uneliaskin, viihdyttävä aika ajoin. Tuskin.
Radion ääni ehkä, joku merisäälähetys
"kotka sandö".
Ei ei ei!
Tämä on kodinkoneen ääni,
tunnen kuinka pesuaine vatkaa äänihuuliani
silmät täynnä puhtautta.
Ei, älä nyt hulluja puhu!
Tämä on äidin ääni, ei, se käytiin jo läpi.
Tämä on vuosisatojen ääni, kauhujen ja kirouksien
nälänhädän ja talven kylmyyden, poterossa tämä ääni huutaa perkelettä ja kuolemaa
ryssille! Ei, on minussa palanen jotain modernia. Tämä on teknobiitin ääni tum tum tum tum tum tum.
Ei, se aika jäi 90-luvun kasvukipuihin. T ä m ä on sydämen sykkeen ääni v a n hain k od issa kun kissa sihisee ja kehrää, pulla paistuu, rollaattori nirskuu vastaanottoon, "anteeksi hoitaja, en saa unta"
Unettomuuden ääni tämä on!