Laulu

Asettelen lehden pöydälle
niin kuin pelikortit.
Katson kun riisuudut
niin kuin kuningatar, hitaasti
niin että löydän varmasti luoksesi.
Olen narrisi.
Puet yllesi sen vaaleanpunaisen mekon,
johon sinussa ensimmäiseksi rakastuin,
jota nykyään niin harvoin riisut.
Luet uutisista tuttuja lauseita
ja mietin sinun taivaasi
olevan kymmenen kertaa
kuninkaan suunnittelemaa suurempi.
Katson kun kirjoitat päiväkirjaasi
jonkun toisen käsialalla, kertokaa minulle
mitä tunnen, mitä näen. Yritän koskettaa kauneuttasi
kaikilla kymmenellä sormella, jokaisella avoimella kortilla.
Naapurissa alaston vartalo
vilkuttaa, taivas tekee hätääntyneitä
savumerkkejä.

Katson kun lintu lentää lautaselle,
riisuu siipensä ennen kuin laskeutuu.
Vain ihminen laulaa enää rauhasta.
ja rakkaudesta.