Viimeinkin!
Palkkatyö ja oravanpyörässä pyörähtäminen on viime viikkoa. Nyt alkaa lastenromaanin kirjoottaminen toden teolla. Suunnitelmana on ollut kirjoittaa kaksi sivua mustaa valkoiselle per.päivä eli kolmen kuukauden aikana sellaiset 150 sivua tekstiä.
Itse projekti lähti liikkeelle officepaketin hankinnasta koneelle joka ei lopulta ollutkaan niin helppoa. Macbookkini hylkii joko saunalahden sähköpostiani tai sitten wordia tai sitten jotain muuta. Tietotekniikan puuttuessa julmasti peliin päätin turvautua vanhaan koneeseeni eli juuri ja juuri pystyssä pysyvään fujitsun läppäriin.
Pitäjänmäen kehdossa sijaitseva työhuoneeni (ja bändikämppämme) humisi tyhjyyttä jos ei muutamaa työmiestä lasketa. Oli jotenkin hyvin helppoa istuutua tuolille, avata kone, etsiä tiedosto esiin ja kirjoittaa viiden tunnin aikana kymmenen sivua teksti. Ihmeellistä itse kirjoitustyö kyllä on - siihen verrattuna että viimeisen kolmen vuoden aikana kirjoittamiseen on ollut aikaa se kolme tuntia päivässä. Siis hyvällä tuurilla. Nyt siihen olisi parhaassa tapauksessa koko päivä.
Se miten yllättävän helposti tekstiä tuli ei ollut yllätys - olihan sitä koko kesä ja viimeiset pari vuotta fiilistelty ideaa lastenkirjaa yksinäisyydestä ja klovneista. Se kuitenkin yllätti kuinka syyllinen olo tuli kirjoittamisesta. Ota tuosta nyt sitten selvää.
Huomenna jatketaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti