Toinen viikko. Runo on sulautunut jo osaksi muuta kokoelmaa, ainakin siltä tuntuu.
On toki sanottava, että kokoelman kokoaminen on vielä hieman vaiheessa. Apurahahakemuksen mukaan se ilmestyisi ensi keväänä, siis keväällä 2015. Kokoelma on hyvässä vaiheessa kyllä, mutta aina tuollaisten aikarajoitusten antaminen tuntuu ahdistavalta, vaikka se toki selkiyttää.
Runo "Me tervehdimme teitä" on pyörinyt nyt päässäni muutaman viikon. Siinä on jo kaksi sivua ja hyviä säkeitä - mutta jotain puuttuu. Olen rakentanut tekelettä hitaasti ja säe kerrallaan, niinkuin tekisin suklaakakkua hyvälle ystävälle lauantai-iltapäivänä. Ehkä se jokin on se viimeinen kerros joka tulee päällimmäiseksi, tai uunin tuoma lämpö tai se ystävä joka maistaa sitä kakkua.
Runossa on pehmeyttä ja kovuutta, suoruutta ja vinoutta. Muovia ja puuvillaa. Se on rujo kuvaus kauniista maailmastamme. Vai mitä sanotte säkeestä:
"
Me tervehdimme teitä
muistisairaan katkonaisella lauseella
vahvalla opiaattisella hymyllä
dosettilokeron..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti