Päivä, jolloin melkein satoi lunta
naapurista kantautui melun keskeltä
melodioita Miles Davisin harmoninen
sointi salaisuuksien keskeltä.
Päivä, jolloin melkein satoi lunta
askeleeni osuivat suojateiden
mustille koskettimille nostin
katseeni kohti tehdastäyteistä
taivasta käteni yletti siihen
olin täynnä sormenjälkiä.
Päivä, jolloin melkein satoi
lunta kirjaston ovet aukenivat
kuin prinsessojen vuoteet
Saarikoski
pakeni rikospaikalta Mellerin
ja muiden kanssa viettelivät
minut mukanaan.
Janosin nuorta verta
aakkosten täyttämiä silkkiteitä.
Janosin eksymistä muoviesineisiin
kulttuureihin jotka kertoisivat
minulle tavasta ymmärtää
tuulen kesyttämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti