Miltä tuntuu olla elossa,
luiden ytimien ja sukuelimien alla
nimen suojassa
elossa, mannerheimintiellä
josta pommitukset
oli viedä puolet.
Elossa musiikkikaupan edessä
kun soitinten epävireinen melankolia
uuvuttaa sinut kyyneliin.
Klangi liikuttaa sinua enemmän
kuin yksikään isovanhempiesi salaisuus.
Miltä tuntuu olla elossa, vanhuksen huulet
suudelmitta vailla olleet liki
vuosikymmenet ja rypyt
rypyt, rypyt
ainoa kartta
jonka ihminen vie mukanaan.
Pysähdy,
missä kohden
sinä kuljet.
Miltä tuntuu olla elossa
kun tietää että kuolemiseen
ja syntymiseen pitää tottua.
Miltä tuntuu,
sylkeä tietään eteenpäin.
Elossa, tuulen purut karttana
kompassina, kirjurina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti