Että olisi niin kiiretön päivä

Että olisi niin kiiretön päivä
ehtisi katsella pyykkien linkoutuvan
ja sitten kuivuvan,
alushousujen ja sukkien
nopeammin kuin pitkähihaisten.
Sukissa vielä niin pieni reikä
että ainoastaan nainen
voisi huomata sen.
Televisiossa nopeasti
liikkuvat hahmot,
romantiikkaa ja
draamaa sen verran
että popcorn kasvaa
ulkona pilvet kiilaavat
autojen eteen
sisällä mainokset
murheiden eteen.

Että olisi
niin kiiretön päivä
yksiöön kantautuvat
äänet tuntuisivat musiikilta
ja parvekkeen oven välistä
tuntisi tuulen sormien alla.
Muistaisi kaikki lapsuuden
leikit yhdellä kertaa
yhden muiston
ja yhden melodian avulla.

Että olisi,
niin kiiretön aamu
ambulansseista
voisi kuulla kuinka anatomia
liikkuu ihon alla, sydämet
toisistaan pyhiin menevät.

Jotain samaa

Minussa on jotain samaa
kuin sinussa.
Sinussa on jotain samaa
kuin hämähäkin seitissä.
Seitissä on jotain samaa
kuin unissa.
Unissa on jotain samaa
kuin hyvästeissä,
aina jotain tulkinnan varaa.
Hyvästeissä
jotain samaa kuin
suudelmissa,
suudelmissa on jotain
samaa
kuin uskontunnustuksissa
aina jotain parannettavaa.
Uskontunnustuksissa
jotain samaa
kuin kaupungista
kantautuvista kaiuissa.
Tähän asti varjot
liikkuneet kuin nauru.
Kaiuissa jotain sama
kuin valon mustassa
silmässä.
Valon mustassa silmässä
jotain samaa kuin sinussa.
Sinussa,
jotain samaa kuin minussa.

Viritä huominen

Hae kengät suutarilta.
Ota vakava askel uudella painolla.

Pysähdy näyteikkunan eteen,
tämä tyhjä hetki on sinun hetkesi
muiden hetkien joukossa.

Tuijota taivasta, tuijota taivasta
siirrä pilvet, tutki hämärän kartat
silitä ihoa, hioa taivasta.
Katso aurinkoa aivasta.

Kuuntele kansan ääntä,
alavireistä, ylävireistä.
Kuuntele jäätä,
opi ruumiiden virheistä.

Viritä huominen,
avaa radio, anna luiden
tuntea huoneen kuiskaus.

Kunnes hämärä

Lapsuuden hallitsematon ilmapallo
korkealle taivaaseen ilman kantajaansa.
Tienposkeen unohtunut polkupyörä kasvaa ruusuja,
kunnes hämärä sytyttää katulamput, huoneen alta
kasvaa kynnet.

Valtatiellä lepäävä vanhus,
kerää suojateiden varsilta mansikoita talteen
hankeen ilmestyviltä enkeleiltä
puuttuvat päät.

Kunnes hämärä kirkastaa kasvosi
ja hahmosi hitaasti liikkuvat varjon
piirteet.

Jokaisessa hämärän huoneessa
liikkuu laulu ja tuulee tanssi,
jokaisessa valon huoneessa
kätketyt kukat ja kätketty leikki.

Kunnes hämärä laskee reittinsä,
muuttolintuja rukoilen.

Maailmanrauhan sijaan

Maailmanrauhan sijaan
haluaisin punaiset sukat.
Sellaiset jotka voisi hitaasti
mutta ahnaasti riisua. Aivan
niinkuin suoritettaisiin kirurginen
toimenpide.

Anarkistin sijaan tahtoisin 
ystävällisen anarkistin, pitämään
seuraa, eri paria olevat sukat jalassa;
vertamaan muumimukien sarjaa.

Kauppiaiden kauppiaan sijaan
tahtoisin herkän mainosmiehen
jolla on hiljainen hymy ja palava
katse niinkuin majakalla tai
mykkäfilmin sankarilla.

Tuulen suunnan ulinan sijaan
tahtoisin vastasyntyneen melodian
sekoittamaan loputkin
omat ajatukset. Vaikkapa 
soittoääneni on tässä tapauksessa 
hyvä vaihtoehto.

Maailmanrauhan sijaan
tahtoisin ikkunan eteen
vähän paljastavat verhot
niinkuin burleskitähti
keikistelisi ikkunan
edessä.