tiistai 11. syyskuuta 2012

Lainattua hämärää


 Kirjoitan teille vapahtajasta jolla on kahdeksan sormea
jokainen valmiiksi mullassa kiinni.
Kaksi puuttuvaa sormea hän söi turhautumiseensa
ennen puutarhan viimeisiä portteja.
Kaksi eriparia olevaa silmää, joista toinen
kuin viimeinen sodittu timantti.
Kaksi jalkaa ja kaksi kättä joista kädet
eivät liiku sydämen osoittamalla tavalla.
Ja jalat sotkeutuvat omiin nauhoihinsa
niin kuin kohtalo olisi pelkkää halpaa komiikkaa täynnä.
Hän matkii poliitikkojen nahkaisia unia
ja ainaista hämärää, joka on taivaassa kiinni purukumilla.
Oi, oi, valon kaikki lainatut sävyt, sil vou pleit
katuvalot, digitaaliset kellonajat, ainainen ambulanssien liekehdintä
kaupunki on onnettomuuksien valoja täynnä.

Hänen vihollisensa on koottu
sydäntalven kahlaajista,
Hurtigruten kannen nuolijoista,
lännen viimeisten epätoivoisten sielujen sheriffeistä
joiden rintaneula painaa keuhkot kasaan. Sankarit,
sankarit on nostettu absintin tuoksuista kun valomerkki
ilmoittaa, että
jokainen kannen alla keinuva sielu
lasketaan varmaksi tappioksi.

Ravintolasalissa vapahtaja miettii mitä onni olisi
”kahdeksan paljasta tissiparia, viisi onnistunutta potrettia
      johtajasta syömässä rypäleitä, kaksi rakastajaa, aina sängyn oikealla puolella.
Ja samanlainen leiska taivaalla kuin Batmanilla, aina kun hämärä oikoo jalkansa.”

Hän saapuu puutarhaan kuin se olisi sairaala. Desinfioi raajansa siltä varalta
että sairaudet eivät seuraisi. Sohii kävelykepillään viattomia säkeenkehittelijöitä
joilla on melkein fazerin siniset silmät tai muuten vain suklaata silmissään.
Rakastaa sairaalan jokaisessa huoneessa kuin kyseessä olisi sääntö
niin kuin jokainen on tuulen suunta.

Täällä sankarit ovat haamuja
joiden kasvoilta valo on siivottu, klovneja joiden meikki on levinnyt
niin kuin oltaisiin rukoilemassa Big Benin edustalla, pirunsadetta!
Prinsessan tavatessaan hän tarttuu sanakirjaa etsiessään oikeita sanoja

”Anatomianne muistuttaa hyvin kypsynyttä päärynää, saanen saattaa teidät
viattomuuden toiselle puolelle?”

Prinsessa on kuitenkin huomannut peniksen kärjen joka heiluu niin kuin
renessanssiajan viimeinen sivellin.

”Minua ette maalaa”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti