Kuinka hämärä kuljetaan.

Sinä olet

Sinä olet kauniisti kirjoitettu

sinun lävitsesi,
kulttuuri punnitsee kysymysten sarjan
jolle emme mahda mitään

Onko, minä rakastan sinua,
tarpeeksi paljon sanottu,
vai pelkkä näkymätön lupaus

Voiko äidinmaito
koskettaa mitä tahansa liikkuvaa,
aiheuttamatta pelkotiloja.

päättyykö avaruus, illansuuhun

Huulipuna tarttuu todistusaineistoon,
mulla on blondia vaalealla ja aika aika aika
tarttuu taas koneistoon.
Sen verikön silmien sälä imuroidaan lattialasista
muutaman vuoden epäonnesta,
joista seitsemän ensimmäistä kulumaa on käytetty.

Kun katsoo ensimmäisestä ikkunasta, näkee maailman
joka ei ole meitä varten.

Vanhana miehenä

Vanhana miehenä minä katson tätä

valmista maailmaa ja lähden
raitiovaunulla poliisia karkuun.
Menen aivan loppuun, sinne missä
maailma palaa ja kaunista on.
Minä toimeton, kuvottava sielusäkki,
pääni raskaampi tekoja.
Isken jumalille silmää,
ja jätän runoni penkille uneksittavaksi.
En tiedä ikääni, en kirjaa
josta luin nuoruuteni opit.

Vanhana miehenä minä

Vanhenemisen iloista

Väinö kipataan vanhainkodin eteen kottikärryissä. 

Ragnar ottaa lääkkeet sovitusti, Ida ei.
Hoitaja kertoo alkoholin vaaroista, Otso talvisodan.
Hoitaja seuraa kanslian ikkunasta kuninkaallisia häitä, Väinö painaa ovisummeria.
Ulkona paistaa pakkanen. Sisällä lämpö kerääntyy keittiöön.
Kanttiinissa tarjoillaan uutisia ja lihapullia,
Rauno ei voi syödä enää kiinteää ruokaa.
Jumalanpalvelus pauhaa olohuoneessa, omaiset haluaisivat katsoa mieluummin piirrettyjä.
Otso ei vaadi enää Karjalan palauttamista vaan ikkunan avaamista.
Kuuntelen romantiikkaa, uutisia radiosta, tulva laskeutuu Thaimaan rannoille,
samaa tarinaa Hitlerin voitoista kymmenettä kertaa viimeisen tunnin aikana. Kuuntelen virtsaamisen ääntä.
Saatan Paavon nukkumaan, hän eksyi matkalla. Väinö painaa ovisummeria.
Saara on kolmatta päivää putkeen sairaana, kustannusten vuoksi
ei palkata lisää väkeä.
Käytävillä on vanhusten piirroksia syksyn saapumisesta.
Väinö ei ehdi piirtää omaansa.
Irrotan Roosan hampaat vichylasiin. Olavi jemmaa iltapalalta haarukoita pöytälaatikkoonsa.
Yöllä koko porukka nukkuu melatoniiniunta. Paitsi Väinö.

Katu

Kaikki mainosvalot sammutetaan. Huomista ei vielä näe.

Milleniumajan ritari nousee autosta niin kuin avannosta.

Kun asuu sairaalan vieressä

Kun asuu sairaalan vieressä,

tuntee kipuilevien sydämenlyönnit

parantuvien tasaantuvan hengityksen.

Melkein näkee mummon

riisuvan rintaliivit viimeistä kertaa

ja kuinka sairaanhoitaja sulkee

sen viipurilaisen silmät,

valoa kohti, valoa kohti!

..ja viimeinen sammuttaa

huoneesta valot.

Kun asuu sairaalan vieressä,

näkee lottorivien täyttäjät

viereisellä kioskilla aamutakeissaan.

Matkalla tänne on kaksi vaarallista risteystä

jossa ensisynnyttäjät tuodaan valojen ja kilpaulvonnan yhteydessä,

naiset ja lapset ensin, niin todella käy.

Kun asuu sairaalan vieressä,

voi kuulla keskosen ensimmäisen hengenvedon

ja kuinka se lopulta vaipuu osaksi vangittuja

ja lumottuja päiviä.

Kun asuu sairaalan vieressä

voi nähdä lastensairaalan ikkunasta

kuinka monensia läksiäisiä vietetään.

Klovni puhaltaa ilmapallon joka työntyy

yhä lähemmäs taivasta. Antibioottiliuokset

tippuvat niin kuin puhdistavat vesiputoukset.

Vanhukset nauravat päällekkäisiä lääkkeitä,

ovat tämän päivän hampurilaisia. Kanttiinissa

höyryävät lihapullat, lääkärinkierto venyy

niin että ruokatauko on rööki

liinavaatevarastossa. Stetoskoopin alta

pumppaa ajatus, kun vain muistaisi mikä.

Onni III

Onni on, sulkea ikkunat
katupöly nostaa räikeitä sävelmiä.

Maassa
taivaan saranat.

Onni II

Onni on
murrosikäisen kuvitelmat
aikuisten nukkumaanmenoajan
kohdalla

Onni

Onni on 

kuunnella yksinkertaista ihmistä.

Kauniilla tytöillä

Kauniilla tytöillä 

kauniit ystävät ja
kauniit silmät joilla
nähdä kaunis maailma.
Kauniilla tytöillä
kauniit askeleet ja kauniit
kengät,
juhlissa kaunis poistuminen
ja kauniit eleet.
Kauniilla tytöillä
kaunis käsivarsi,
käsivarsilla kaunis laukku
jonka on maksanut mies.
Kauniilla naisilla
kauniit takamukset
niin kuin kauniit persikat.
Persikat jostain kaukaa kauniista Perusta
ja siellä kaunis maisema kauniin auringon alla.
Kauniilla naisilla kaunis tulevaisuus.
Rumilla naisilla vain lyhyet lahkeet ja
kauniit unelmat.

Rakkaudesta

Rakkaus. Keksitty samasta syystä kuin liikennevalot.

Vahinkojen vähentämiseksi.

DNR*

Toin sinut vanhainkotiin

itsenäisyyspäivän aattona,
kolmannen sydänkohtauksesi
ja toisen paniikkikohtaukseni jälkeen.
Olit ajatellut syödä keskellä talvea jäätelön,
mutta alin pakastinhylly oli sinulle liikaa.
Olimme tyhjentäneet asuntosi
kellarissa olevaa kirjavarastoa myöten
ja niin kuin niissä kaikissa kymmenessä
Kekkosen elämäkerrassa kerrottiin, sinunkin
muistisi alkoi vetää viimeisiä kierroksiaan.
Toin sinut vanhainkotiin kun päivät pitkät
tuijotit isän kuvaa, sitä jossa hänellä oli se vieno hymy
johon palavasti rakastuit kolmansilla treffeillä.
Me asetimme sen kuvan yhdessä
uuden asuntosi maustehyllyn kohdalle,
koska ruokaa, sinun ei tarvinnut enää
itse laittaa.
Toin sinut vanhainkotiin
itsenäisyyspäivän iltana
kun linnanjuhlissa tanssittiin
ja juhlittiin sinun puolustamaasi
itsenäisyyttä.
Illalla sinulle ja kanssataistelijoille
tarjoiltiin väljähtynyttä teetä
ja kaksi jaksoa kauniita ja rohkeita
ilman tekstitystä.
Hyvä äiti,
toin sinut vanhainkotiin
jossa on nukkumisen
ja valvomisen meininki.
Sinä et saa unta
koska hoitajat ovat epähuomiossa
unohtaneet melatoniinireseptisi
ja nyt palaat joka ilta
raatteentielle ja syvärille.
Niille pommituspaikoille
jossa lopulta tapasit isän
ennen kuin harmaa varjo
peitti hetkeksi koko maan.
Hyvä äiti,
kun vein sinut vanhainkotiin
jouduin ottamaan lisävuoroja töissä
ja kotona, sillä tiskikone ei mene itsestään päälle.
Töissä velvollisuudet hengittävät niskaan
aivan samoin tavoin niin kuin kuolema
ja sen mukana tuomat muistot hengittävät
sinun kasvoillesi uusia ryppyjä.
Jouduin ottamaan lisävuoroja
jotta saisin sinulle puhtaita vaippoja
aivan samoin, niin kuin sinä teit
kun minä olin pieni.
Ja pienihän sinä olet,
niin kuin pariisin varpunen
yhtä monta rakkauslaulua nielussa
tukehduttamassa.
Housukokosi on kolme kokoa pienempi
kun kävin sinua joulun jälkeen katsomassa
olit peiton alla piilossa.
Hyvä äiti,
kun vein sinut vanhainkotiin,
sinulla oli kaikki hampaat omia,
mutta pian ne alkoivat ne pudota
niin kuin syksyllä putoavat omenat.
Ja syksy se oli kun menit kahvilaan
ensi kerran ilman vaatteita ja minua
nauratti niin kuin silloin kerran
Viking Linella
kun naurettiin polttariryhmän kolttosille.
Sitten sinulle tehtiin se testi missä kyseltiin
päivää vuotta ja vuodenaikaa,
presidentin nimeä, kerrosta missä asuu.
Ja ethän sinä osannut vastata, olit kerrosten välissä.
Kun vein sinut vanhainkotiin,
oli itsenäisyyspäivä ja nuorimman poikani
ensimmäinen piirustus meni roskiin tunteiden ottaessa vallan.
Poika piirsi sinut pyörätuolissa ilman housuja ja hampaita,
kuinka se kehtaa kuriton poika!
Silloin minä itkin niin kuin kerran itkin
kun unohdit hakea minut päiväkodista.
Sinulla oli kiire töihin, töistä, töihin.
Minulla oli kiire töihin, töistä, töihin
ja sinä painoit televisioruudun nappia
kun yksinäisyydessäsi et tiennyt
mitä muuta olisit tehnyt
kun olit keskustellut
puhelinvastaajan kanssa
koko päivän.

*
do not resuscitate/
ei saa elvyttää

Uhanalaiset mummot OSA III

Uhanalaiset mummot seuraavat kuolinilmoituksia lehdestä. Oman syntymävuoden osuessa kohdalle 

mummo kavahtaa hieman ja näkee elämänsä kuvina, ei elokuvamaisina kuvina vaan sellaisina vanhoina mustavalkoisina. Kuvissa lapset leikkivät hiekkalaatikoilla ja tunkevat hiekkaa taskuihin, aika älä jätä. Seuraavassa kuvassa Stockmann avataan ja kaikki on hyvin, sifonkihuiveja kaukaa Pariisista, odottakaa tytöt kun kuulette. Palataan nykyhetkeen. Uhanalainen mummo ei pelkää kuolemaa. Hän on järjestänyt asiat sillä tavalla viisaasti että perintöä odottelevat lapset ja lapsenlapset voivat vain kävellä asunnon poikki ja valita esineet. Lapset tarttuvat kallisarvoisiin mattoihin ja lapsenlapset katselevat autuaina valokuvia, mummikin oli joskus nuori. Uhanalaiset mummot laittavat lasagnen uuniin ja siirtyvät katselemaan vanhaa suomifilmiä.

Uhanalaiset mummot OSA II

Uhanalaisten mummojen ykkösvihollinen on toinen uhanalainen mummo. Toinen uhanalainen mummo voi viedä parhaan paikan kahvilasta, elokuvateatterista tai raitiovaunusta. Toinen uhanalainen mummo voi myös istuutua aivan vahingossa vanhusten illassa kenraalin viereen, joka taisteli yhdessä Ehrnroothin kanssa. Toinen uhanalainen mummo voi olla myös etevämpi keräämään sieniä, Martta-kerhon syysretkellä. Syksyisin uhanalainen mummo viihtyy yleensä eläkevaroin hankitussa siniovisessa mökissä, kynttilävalon katveessa, jossa valo siintää niin, että perhevalokuva näkyy varmasti tupaan tulijoille ensimmäisenä. Ensimmäisenä syyspäivänä uhanalainen mummo keittää tarjouskahvin ja töpsöttelee kevyin askelin katselemaan kuinka lippu taloyhtiön ulkopuolella puoleen tankoon. Uhanalainen mummo voivottelee, toisen kohtaloa ja hieman omaakin, sillä kevyet askeleet ovat takaisinpäin mahdottomat sillä etuvarvasta vaivannut kolotus, on alkanut taas.

Uhanalaiset mummot OSA I

Uhanalaisia mummoja tavataan kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi sellaisissa kaupungeissa kuin Tokio, Helsinki, Pariisi ja Porvoon länsipuoli. Ahvenanmaan suunnalla uhanalaiset mummoja on tavattu viimeksi vuonna 1998. Uhanalaisten mummojen päivittäisiin harrastuksiin kuuluu pälyily, ristisanatehtävät ja omien lasten haukkuminen. Harrastusten määrä ja laatu vaihtelee sukupolvittain, kuitenkin hyvin harvakseltaan voidaan törmätä harvinaisempiin harrastuksiin kuten minigolf, mölkky ja seuratikka. Talvella uhanalaiset mummot jäävät kotiin seuraamaan uutisia tai soittavat kolmatta vuoroa ylitöitä tekeville lapsille, jotta nämä toisivat ruokaa tai lottokuponkeja. Uhanalaisten mummojen lottorivit koostuvat yleensä sellaisista numeroista joista paljastuu kengännumero, suudelmien määrä, Kekkosen virkaanastumispäivä tai Pirkka-lehden asiakasnumero sekalaisessa järjestyksessä. Lasten syntymäpäivät ovat tarkoin varjeltu salaisuus. Uhanalaiset mummot voivat elää pitkään varsin yksinkertaisella ravinnolla. Yleensä uhanalaiset mummot napsivat lattialta löytyneitä pähkinöitä tai vuoden vanhaa pinaattikeittoa, joka on seisonut pakkasessa odottamassa lastenlapsia. Pinaattikeiton vieressä on muutama jäätelö, jos lapsenlapsi lupaa kuunnella sota-ajan tarinoita. Uhanalaiset mummot odottavat R-kioskin edessä oven avaajaa sillä ennen vanhaan sellainen palvelu kuului hyviin tapoihin. Tänä päivänä uhanalaiset mummot kokevat tulleensa väärinymmärretyiksi ja tuhlaavat suutuspäissään rahansa hedelmäpeleihin. Saunailtaisin uhanalaiset mummot saattavat tuhlata muutaman markan ykkösolueen ja vinkata rappukäytävässä silmää korkeakoulutetulle naapuriurokselle. Uhanalaisten mummojen flirttailukäytännöt ovat vielä tutkinnan alla.

Lapsen pukeminen

Iästä riippumatta lapsi on herätettävä tai saatava television edestä pois. Vaatteet on asetettava alkoviin valmiiksi ja eteisen pöydälle on tuotava muutama kiiltävä makeinen. Mikäli televisio-ohjelma on kirkasääninen ja sisältää dinosauruksia, valmistaudu ottamalla korvatulpat mukaan ja ota vakuuttavin asentosi ja äänesi. Mikäli mahdollista, ota mukaan toinen aikuinen tai sisarparin vanhin. Lasta on syytä tarttua sellaisista paikoista, joista hän normaalisti kutiaa. Tämä asettaa lapsen tietylle tietoisuuden taajuudelle aivan niin kuin radiolle tapahtuu. Lasta on syytä varoittaa siirtymisestä ainakin muutamalla kepeällä huomautuksella. Varaa tähän aikaa. Iästä riippumatta vanhemman kanssa ulos siirtyminen ei kiinnosta, älä siis ota kyyneliä henkilökohtaisesti.

Näin metsän lentävän, vaipuvan

Vähän ennen neljää, marraskuuta

joku vetää sormella pitkin pöydän pintaa.

Vanha mies kysyy: onko se vielä tammea?

Valo on käynyt ohuemmaksi, sanat hämäriksi.

Leijona, sanotaan, saattaa olla lintu.

Kun olet ylittämässä nähdyn ja kuvitellun rajaa

näet jokaisesta markkinaikkunasta

metsän lentävän, vaipuvan.

Tuuli tulee kuuluviin, sanoo:

minulle ei ole enää käyttöä.

On äänetöntä, tyhjää maailmassa.

Etsit sitä joka opasti sinut

portaita ylös niin kevyesti

että maailma olisi peninkulma.

Kun olet ylittämässä nähdyn

ja kuvitellun rajaa, vanha mies

vetää sormella pitkin pöydän pintaa

ja kysyy hintaa.

Sinä

Sinä olet suuri,

mutta et niin kuin Ateena
tai New York.

Sinä olet kaunis,
mutta et niin kuin Hepburn
tai ruusu.

Sinä olet viisas,
mutta et niin kuin Jumala
tai jumala.

Sinä olet syntynyt,
mutta kuolet, toisin
kuin runous tai laulut.

Sinä katsot peiliin,
mutta et ymmärrä
toisin kuin taivas.

Lukisit runoja

Lukisit runoja

laskisit läskipääsi
pystysuoraan muun kropan kanssa.
Lukisit runoja
antaisit kehystetyn perhevalokuvan
rauhassa ylivalottua
auringolta.

Lukisit runoja,
laskisit nyrkit
jo ennen kuin kuljet
jokaisen sodan, ravintolan
nakkikioskin ja lenkkipolun ohitse.
Lukisit runoja
palauttaisit Kirstinän, Saarikosken
ja Mellerin hiukan myöhässä lähikirjastoon.
Hymyilisit virkailijalle, nyt minä tiedän
rahan menetys oli sen arvoista. Lukisit,
ymmärtäisit miksi Chopinin sormet taipuivat koskettimille,
miksi luonnonvoimat tekevät kuperkeikkaa jokaisesta
ihmisen syrjäaskeleesta.
Antaisit huoneiston haiskahtaa ranskalaiselta viiniltä.
Olisit uroskarhu,
halvassa parfyymimeressä uinahtelemassa.

Lukisit runoja, syntyisit.
Vaikka sää ulkona lämpenisi
lukisit, sateenkaaren leikkauspiste
olohuoneesi matolla.

Viikset

Arkistoista.

Kasvatan viikset
niin kuin nurmikon
kasvatan hiukset
niin kuin uni
kasvattaa ruusun

ehkä tulkinnan
saan omistaa

I

Olen tarpeeton,
siksi täydellinen.

Ajasta

Kannan kelloa,
kuin omistaisin ajan.

Elefantit ymmärtävät

Niin absurdi aika
että hevosvoima kuljettaa toista.

Aamua, ei erota illasta.
Vuodenaika heittää kärrynpyörää.

Absurdi absurdi, absurdi.
Onnea, on siivilöity kuin juustoa.
Hymy on vaihtunut irvistykseksi.
Nauru sopisi kieleksi
esperanton tilalle.

Niin absurdi aika
että vain elefantit
ymmärtävät toisiaan.

Olemisen sokea loisto

Olen surullinen
kun en ole ikuinen.

Riippuvainen on puunlehtikin
painosta taivaansateiden.

Rinnan iho

Rinnan iho on kauneinta mitä tiedän

siihen on hyvä tarttua, kun on pelkotiloja
korkeudella ja muodolla
ei ole niin väliä
kodikkuus,
katsotaan eduksi

väsymykseen kyllästynyt orja
voi uhrata sille aikansa
herrasväestö saattaa empiä,
tietämättään

rinnan iho on kauneinta mitä tiedän
vertaavuuksia
ei tarvitse hakea

rinnan iho on kauneinta mitä tiedän
sen tutkimiseen, on omistauduttava
tehtävä suunnitelma, hiesverellä valmistettu
kosketuksen
on oltava yhtä aikaa kova
ja pehmeä
kyllä sinä tiedät
rinnan iho

Sulje silmäsi, ennenkuin avaat ne

Ensimmäinen steriili katse,

surullinen leikkaus joka
etsiytyy periferian puolelle
kuin kylmyys

kasvoin unen lävitse kasvoin
sammutin valon sytytin
ulkona metsästä, ulkona akustiikasta
ulottumattomissa, lätäköissä
jotka paisuvat niin kuin manööveri, valtameri
maailmankartta

kuinka monta sielua on kestettävä
teipattava kuin riista seinälle
odottamaan ihailua?

rakkaus
on hankittu apinannahka
jonka valmistamiseen käytän
vääräksi havaittua ihmisyyttä

toinen katse
jo kontaminoitunut

lassottu tuuli
ei sellaista ole
aivan niin kuin lapsena
kun kaikki happi
oli minua varten

nyt mietin, että olemme sähköä
loputonta vaihtovirtaa, joka antautuu väärille urille

Antti Tuiskussa on aitoa surua.

Antti Tuiskussa on aitoa surua

niin kuin kaikenlaisissa hellittelynimissä

muru, hani ja kultamussukka, toki sympaattisia

ne ovat, niin kuin lentokoneesta nähty kaupunki.

Mutta kun sen ottaa lähempään tarkasteluun

voi nähdä liejuiset ojat, jotka kantavat lasten unohtuneita leluja

hermostuneesti poltettuja tupakansätkiä, kauppakuitteja

omenat tarjouksessa tämän viikon.

Kun Antti laulaa läpi jään, se lohduttaa

kuuntelijaa yhtä paljon kuin irtokarkkipussin

viimeinen nallekarkki, pöhöttynyt olo

eikä oikein edes tiedä miksi. Ja Antti heiluu

lava sätkii niin kuin se duracell-pupu siinä mainoksessa

kasvot yhtä onnelliset ja samaan aikaan euforiset

opituista liikkeistä. Yleisössä geelitukkapennut

miettivät kuumeisesti, kuinka monta tuntia

tuollaisiin liikkeisiin käytetään.

Antti Tuiskussa on aitoa surua

niin kuin Chat-viestien ketjulla tai kirkasvalolampulla

syyskuun sateessa. Ja jos Antti sattumalta kuolee

nuorena keskellä sitä kirkkainta päivää, on suruviesti nopea liikkeissään

ja hautajaissaattueessa, joka kulkee läpi Mannerheimintien ja ehkä Runeberginkadun

soitetaan Antin suosikkeja

Madonnaa

Elton Johnia

Whamia

ja vielä kerran Madonnaa,

niin, että Antti varmasti muistettaisiin liikkeistään,

eikä siitä aidosta surusta

joka hänen kappaleistaan välittyy.

Kirje vanhalle minälle

Ei ole muita ikkunoita

kuin tämä ikkuna.

Eikä ole muuta maailma

kuin mitä sen takana on.

Sen kanssa

olisi tehtävä näitä sopimuksia

osattava kirjoittaa nimi nykimättä.

Nyt kun se on minussa, pyydät

kirjoita niin kuin sydän kirjoittaisi.

Minä kirjoitan.

Nyt kun se on minussa,

minusta tulee ilkeämpi,

mutta rehellinen. Äänessä on vieras

sävelmä. Kädet tuntuvat kahdelta luudalta

joilla ei ole aikomustakaan

saada minua lentämään ainoastaan siivoamaan.

Esineet, ovat esineitä joilla on hinta, ei tarinaa.

Ehkä käyttötarkoituksia? Hylkiöt!

On kysyttävä neuvoa naiselta.

Ikkunan takana ei ole maailma vaan mykkä ajan lastu,

jota jalkani ovat vuolleet. Rautatiekiskot

ovat uurteita kuin jääradassa viillot.

Opeteltuja reittejä, niin kuin vaikkapa lapsuus.

Tilapäinen anatominen alue, jolloin kuulee paremmin

mutta ymmärtää sen mitä ymmärtää.

Minä! Olen katsellut kuinka haet vastauksia kuin kirjeitä

eteisaulasta. Hei postinkantaja,

nuoruudella on lyhyt kukoistusaika

niin kuin parhaimmilla kasveilla!

Olen katsellut kuinka olet kohdellut naisia,

sietäisit hävetä.

Sinulla,

on samat kuolevaiset ajatukset

kuin heillä. Pidä varasi.

Onko syytä paeta päivää

Onko syytä, syytä paeta päivää

ahtaita pihamaita, hiljaisia keittiöitä

joissa asuu joku lukemassa hämärän hetkiä

kelloja jotka mittaavat aikaa, ei aikoja tai

auringon nousuja, laskuja niin ahnaita

ahtaita.

Valolla vuodet, lehdet

päivät seisahtaa vuosiksi, yö tekee tuloaan

niin kuin parvi muuttolintuja, joku

on kääntänyt tämänkin kuukauden hämärän päästä

ennen kuin se on maatunut näiksi hiljaisiksi huoneiksi

Suljet silmäsi,

näet mitä näet, ehkä kokonaisen metsän

havujen polun, muuttolinnut tekemässä taikoja,

mutta jos panet huulet

tuulen suulle

voit kuulla

kuinka aamu huokaa

ikkunaverhon läpi.

ja suljet silmäsi, sanat harvenevat

tulee kaiuit ja sydämen syke

pälähtää palavaksi keräksi

jokainen muistettu sana kuin

ämpärien räminä sateella, jokainen lause

tuulen kosinta, jokainen hiljainen katse

jokainen hiljainen katse.

ja vihellys, se on merkki

kotiinpaluusta.

valo ja hämärä

syntyivät ja kuolivat

samassa huoneessa, niin kuin

puut jotka huitovat edeltään

kaiken viskatun tavaran

niin syntyi kaupunki

niin kuin ullakko

olisi herätelty eloon

portit purettiin katujen tieltä

ja kaappien kätköistä päiväkirjamerkinnöissä

joku mietti, onko syytä

syytä paeta päivää

ja kun mietit

ikuista levotonta tähteä

kuin raskasta parrua

joka sinunkin sänkysi yllä tanssii

tiedä että

ikkunavarjojen alla, häärii aikuiset

nuo nimettömät varjot tehden tilaa

että sinulla olisi neljäkymmentä kesää

neljäkymmentä talvea, neljäkymmentä syksyä

ja neljäkymmentä kevättä.

Jokin hellyys, kevään kaltainen

tässä tomeruudessa, sinä mietit

joku on sinut nähnyt ja kuullut

kenties ikävöinyt, onko syytä

syytä paeta päivää.

kun löydät nappirasioiden ja ojanpenkan välistä

jotain kiellettyä ja rikkilyötyä, älä kavahda

kaikkein yksinäisimpinäkin hetkinä

ikkunan ulkopuolella kasvaa puu

joka kuuntelee millaisia ovat viimeiset sanomatta jätetyt hetket

katseet pyykkinaruilla, roikkuvat hiljaiset ympäröivät maailmankareet

niin kuin tähtitaivas, ullakkohuoneistot ja viimeinen kesäpäivä

huudot, jotka kaikuvat onnellisesti unohtuvana musiikkina.

Kun viikkokaudet kiiruhdat aina rantaan seuraamaan pilviä,

isä soutaa äänettömästi ulos, äiti tähyää pohjoiseen

ja on vielä onnellinen niin kuin sinä parhaiten hänet muistat

Kun aamun kajo vilkuttaa veteen vanan jäljen, muistat maailmasi

yksinkertaisen mutta kauniin melodian, hiljaiset kuluneet vaatteet

koko talo, tähtitaivaat paikoillaan yhä. Onko syytä, syytä paeta päivää.