Rikkinäinen olympiasoihtu

Bob Dylan ojentaa olympiasoihdun
Martin Luther Kingille, soihtu joka muistuttaa
mikrofonia ja joka putoaa lopulta puhujan mukana
ja valuu veristä lammikkoa pitkin Elvis Presleylle
joka erehtyy luulemaan mikrofonia sämpyläksi
tomaatteja muistuttavat mikrofoniaukot
tukkivat Presleyn kitalaen
mikrofoni muuttuu rasvaiseksi
miekaksi joka jumiutuu
kitalakeen kuin kiveen.
Kivestä sitä yrittää irrottaa
monta monta tavallista ihmistä ennenkuin
Robin Hood kävelee kivelle käsi kädessä
Walt Disneyn ja Roopen Ankan kanssa
vimmassaan Robin sivaltaa miekan irti
kivestä ja halkaisee väärinymmäretyn historian
satunsa, pilkkoo Roopen ensilantin
ja Disneyn vasemman käden hän
heittää loppukevennyksessä surffaavalle oravalle.
Ensimarkka viskataan tuomiovuoren uumeniin
Frodo Reppulin suippojen korvien vierestä
Niin Robin Hoodista tulee hetken ajaksi
koko maailman valtias.
Kunnes tulee uusi olympiadi
ja on uusien sankarien vuoro.

Ikuinen pyhä Kathmandu

Kuin Buddha istun temppelin aukiolla,
rukoilemassa itselleni ja luomakunnalle totuutta.
Apina nappaa turistin kameran ja heiluttaa sitä
voitonmerkiksi.
Lintuparvi matkaa ristiin rastiin löytämättä reittiä.
Amerikkalaispariskunta tinkii itselleen paikkaa maisemasta.
Postikortin hinnalla ruokkii perhettä
ainakin viikon.

Kuin Buddha istun temppelin aukiolla,
katson alas kaupunkiin, jossa takseja
on enemmän kuin temppeleitä.
Aion karata ja valaistua, niin kuin Buddha.

Runoilijalle on syntiä

 

Runoilijalle syntiä on
lukea päivässä ainoastaan yksi kirja.
Puhua säästä ilman
metafyysistä vertausta.
Syntiä on myös hiusten harjaaminen
erilaisiin muotoihin,
kasvojen korostusta on syytä välttää.
Kulmakarvoja tulee nyppiä
ainoastaan sekalaisessa järjestyksessä.

Runoilijalle syntiä on
kehua omia lauseitaan, varsinkin
jos ne sisältävät seuraavia sanoja:
rakastan, olemassaolo tai Jumala.
Runoilijalle on syntiä
ylipäätänsä kehua.
Hänen tulee haukkua kaikkea
mikä liittyy vuosisatojen selvännäköisyyteen.
Pommituksiin, jotka eivät kai toteutuneet.
Historiasta runoilijalla tulee olla tarkkoja mielipiteitä,
kuten Normandian maihinnoususta, Robin Hoodista
ja Martin Luther Kingin puheesta.

Runoilijalla on syntiä olla unelmia.
Sellaisia kuten iankaikkinen rakkaus
tai jonkun tarkoituksen omistaminen.
Rakastajia ei lasketa.
Pariisilaisilla menee hyvin.

Runoilijan tulee herätä joko hyvin aikaisin
tai hirmu myöhään, esimerkiksi silloin
kun croissantit on jo tarjoiltu.
Runoilijan on syntiä pukeutua mihinkään uuteen,
parhaimmassa tapauksessa runoilijalla on vain yksi takki
ja siinäkin hiirten syömiä reikiä.
Rivit syntyvät nälkäpalkalla.

Runoilijan on syntiä olla poliittisesti sitoutunut
Melleriä ja muita sekopäitä ei lasketa.
Nukkumaan meno on runoilijalle vaikeaa puuhaa,
sillä uni saavuttaa yleensä hitaammin
kuin inspiraatio. Runoilijalle on syntiä
nähdä hyviä unia.

Avanto

Menen avantoon, maailman viimeiseen
mustaan aukkoon jonne huolet ei yllä.

Menen avantoon, tunnen kuinka sydän
liikahtaa niinkuin auto kehätiellä, valojen mukaisesti.

Menen avantoon, pohjassa mietin
yltääkö jumalan kaikkitietävä katse
näin syvälle.

Ajan kajastaessa

Timo Salolle


Sairaalan huoneista kajastaa valo
kertoo jotain mitä aika ei tohdi.

Kun tulee niin hämärä
että lepo on ainoa todellinen asento.
Kaipaus vain soi, pimeässä
hämärää etevämmässä. Kaipaus vain
soi.

Vanhasta viisaasta miehestä

Kirjoitan sinulle vanhasta viisaasta miehestä.
Vanhasta viisaasta miehestä joka tiesi huomisen
sijaitsevan varjojen takana, syvällä piilolla
että ainoastaan latvasta näki.
Kirjoitan sinulle vanhasta viisaasta miehestä
joka makoili puun juuren kohdalla nuottiviivaston alussa.
Odottamassa huomista, varjojen katoamista.
Huomista jota ei vielä nähnyt, kukaan
Kirjoitan sinulle vanhasta viisaasta miehestä
joka oli itse kasvattanut puun
josta kasvaa varjo
joka peittää huomisen
ja huomisen

ja huomisen

ja huomisen.

Varhainen

On liian varhaista
herätä uutisia varten.
Liian varhaista
pukea päälle kauhtuneet farkut,
kirpputorin nurkissa
pölyttyneet.
Liian varhaista
katsoa ulos ikkunasta
kuin vanhus.
Nähdä siellä ihmisiä, raukkoja
jotka eivät yletä käsillään
mihinkään turvalliseen.
On liian varhaista
hipaista rakastetun hiuksia,
niitä jotka muistuttavat mahonkisia seittejä.
Selittää, että unet ovat puroja, jokia, mantereita
jotka johtavat aina suurempaan maailmaan.
On liian varhaista
ohjata jalkoja niin kuin airoja.
Käsiä niin kuin siipiä.

Annan minun nukkua vielä hetken.
Ohjata kädet tyynyn alle niin kuin
sängyn alla olisi ratti, jolla pääsisi
suurempaan maailmaan. Rapussa
kuuluu etäisiä ääniä, kaikuja,
ne kuuluvat lapselle, hänkin on
herännyt varhain.

Älä puhu huomisesta

Älä puhu huomisesta,
niin kuin hahmosi kulkisi jo
varjojen reunojen ylitse.
Älä puhu huomisesta,
sama hämärä ei toistu

hahmossa enää toiste.

Älä puhu hämärästä ystävä,
puhu tästä päivästä niin kuin puut
kajastaisivat sanoihisi valkeutta.

Puhu hämärästä joka sinut johdatti
askelinesi yli kynnysten. Puhu kasvojen
syvistä kohdista, niistä jotka jäävät ikään kuin varjoiksi
Puhu, johdata lohdutus suudelmaksi.

Älä puhu huomisesta,
tulkitse karttaa kuin sydäntä.
Tuuli kääntää sivuja, kun
en itse ehdi.
Valtimot etsii rukousasentoa
laskimot tapaa katsoa peiliä niin
että pelottaa mahdollisimman vähän.
Aurinko kaataa minut takaisin kohtuun,
maailma ja kaikki sateenkaaren värit
kun pelkoa ei ole.
Älä puhu huomisesta,
hyvä ystävä, puhu
hämärän hetkistä nyt.

Tähdet, tähdet!

Syytän teitä kaikesta tähdet!
Tahdoin kasvaa teidän joukoissanne,
teidän kaltaiseksenne.

Kuitenkin mitä kauemmaksi
olen kulkenut,
sitä suuremmaksi varjo on kasvanut.

Syytän teitä kaikesta tähdet!
Muistutamme toisiamme,
mutta meissä on
niin kovin vähän samaa.
Te muodostatte kartan,
me muodostamme ainoastaan
eksymisen.

Kertokaa meille kaikki,
mitä tiedätte meistä!
Rukoilkaa kanssamme!
Ohjatkaa suuntaamme!
Tähdet, tähdet!

Pilvet, pilvet!

Pilvet joita me siirtelimme

kasvot toisiimme kiinnitettyinä.

Pilvet liikkuivat, pilvet!
Lapsipolo oli laskenut ilmapallon lentoon, mustarastas kiersi sen kaukaa, kiersi sen kaukaa.
Tunsit lapsen surun, sinussa samat merkitykset

vuosituhannen vaihteessa kun
samppanjalasi kohosi.
Pilvien takaa aurinko

kuin suurempikin kasvopari.

Säteiden kirkkaus maan tasalla, pisamiesi
kartta kuin Euroopan pääkaupungit

otsikoiksi merkittyinä.

Käteni kiersi ensin viinipullon korkin,

sitten kirkonpihan nurmikon alta sujautin

itseni sinun kupeeseen, jäimme kiinni.

Sadepilvi muodosti kankaan, siirsi aikeitamme.

Puit villakangastakkisi
yllemme, murheen ylle, kasvojen

jotka kaipasivat vain suudelmaa.

Kädet, kädet!

Ihmettelen käsiäni,
joka päivä
nikamien liikettä
suhteessa hermoratoihin
tuntuu, että ne ovat rakastuneita
vähintäänkin kovin ihastuneita.

Tiedän, että
kukaan tuskin ymmärtää,
minua ja käsieni liikkeitä.
Ymmärrys ei ole välttämätöntä
halu koskettaa
kylläkin.
Rakastunut pari kirjoittaa jatkuvaa
lausetta, suhdetta aikaan ja paikkaan
kuinka nopeasti ne kulkevatkaan
ainakin sata metriä yhtä soittoa.
Kohotan katseeni läpi ikkunan
ja huomaan kuinka lapset
juoksevat maisemasta toiseen
esikaupunkialueelta
periferian syntisille kujille
joista ei kirjoita kukaan.
Lauseesta toiseen
kulkevat jalat,
hiljaisuutta ei ole.
Pian se kuitenkin
synnytetään, kirjoitetaan
samanlaisiin lauseisiin
kuin musiikki.

Tunnen kuinka
joku katselee minua
kahareisin, peilin kautta.
Yksikään minuus ei ole
enää piilossa kun kirjoitetaan
todellisen maailman
äärellä.

Laulu

Asettelen lehden pöydälle
niin kuin pelikortit.
Katson kun riisuudut
niin kuin kuningatar, hitaasti
niin että löydän varmasti luoksesi.
Olen narrisi.
Puet yllesi sen vaaleanpunaisen mekon,
johon sinussa ensimmäiseksi rakastuin,
jota nykyään niin harvoin riisut.
Luet uutisista tuttuja lauseita
ja mietin sinun taivaasi
olevan kymmenen kertaa
kuninkaan suunnittelemaa suurempi.
Katson kun kirjoitat päiväkirjaasi
jonkun toisen käsialalla, kertokaa minulle
mitä tunnen, mitä näen. Yritän koskettaa kauneuttasi
kaikilla kymmenellä sormella, jokaisella avoimella kortilla.
Naapurissa alaston vartalo
vilkuttaa, taivas tekee hätääntyneitä
savumerkkejä.

Katson kun lintu lentää lautaselle,
riisuu siipensä ennen kuin laskeutuu.
Vain ihminen laulaa enää rauhasta.
ja rakkaudesta.

Osuus

Olen tarpeeton.
Siksi täydellinen.

Nepal

Omistettu Sanga-Sangain Rajesh Shahille.

Kulkea paljain jaloin
utuisessa ja kirkasotsaisessa maailmassa.
Silmien loistaessa kuin kaksi hullua timanttia,
olen eksynyt jalokivikaivokseen.
Koskettanut temppeleiden otsia,
mutta vain sydämen luvalla ja joskus Buddhan.
Ottanut kuvan lapsesta joka hymyilee kauniimmin
kuin jumala tai voi olla
että se on sama asia.
Majapaikan rouva on tarjonnut minulle
toistuvasti istumapaikkaa maisemasta
mutta minulla on vielä nuoret jalat.
Illan suussa täällä Katmandussa
muistutan ystäviäni
että karttaa ei tarvita.
Eksyminen riittää.


***

Wandering barefoot
in a foggy, brightbrowed world,
my eyes shine insane as diamonds.
I've lost and found myself in mines
and touched the brows of temples,
but only with my heart's permission
and sometimes Buddha's.
I've photographed a child smiling holier
than God, or maybe
there is no difference.
The innkeeper's wife has offered me a seat in the landscape,
more than once,
but I tell her my legs are still young—
I remind my friends, here in Katmandu dusk,
that maps are superfluous stuff.
Getting lost is more than enough.

Englanninkielinen käännös, Kasper Salonen

Sinä joka olet joki

Tomi Kontiolle

Sinä joka olet joki
anna minulle nimesi
ja pyhä laakso
jonka laelle tulen
olemaan valo

Sinä joka olet joki
tee minusta muisto
ja historia
samaan suiston kohtaan.

Vedämme kaikki yhtä köyttä

Vedämme kaikki yhtä köyttä
ja päädymme kaikki saman köyden jatkoksi.

Etsimme kaikki punaisia lankoja
ja erehdymme solmimaan vain kenkiemme nyörejä.

Hän tulee

Hän tuli äitiinsä
hänellä on isän silmät
ja isovaarin teot.
Konekiväärimäinen eteneminen
vaikka ei oikein ymmärrä miksi.
Hän tulee instrumenttiin
ja oppii ulkoa vanhat melodiat
saints go marching
Hän tulee ruokailutottumuksiinsa
hänen anatomiansa on mestari
se ansaitsee kehuja.
Sydän pumppaa tehokkaammin
kuin yksikään yritys. Obey
your thirst.
Hän tulee rikkauksiin
jalokiviin ja ja timantteihin.
Hän unohtaa sydämen
sillä ne eivät ole ikuisia.
Hän matkustaa Kongoon
ja ymmärtää siellä tangon rytmiin.
Hän tulee cha cha cha:han ja
ymmärtää kuinka epätoivoista on suomalainen rytmi.
Hän tulee kulttuuriin ja kierrähtää
ylitse historian, mesopotamian ja kontulan.
Hän tulee historiaan ja unohtaa.

Kaupunki # 2

Kaukaa katsottuna
toimistorakennukset näyttävät hautakiviltä.
Muistokirjoitukset sädekaihtimien rihmastoissa
tietokoneen näppäimistöllä kuolinsyy ja
viimeinen kirje. Pian nyt! Ennenkuin, päättynyt, päättyy nyt!
Päät tyynyyn, päättynyt on kaikki työ.
Ja herätys. Virastojen valot tekeytyvät uusiin valeasuihin
Toimistorakennukset upottavat hampaansa
meidän tajuntaamme.
Valvova faksi laulaa
vapaan laululinnun moderaatiolla
mutta älä mene lankaan.
Tuuli miksaa
pitkän päivän
lounasraporttia.
Sinä et ole korvaamaton
sinä et ole korvaamaton
sinä et ole..
Ja jos aortastasi löytäisi korvamdon
se soittaisi rikkinäisen vinyylin tavoin
aikaan kärähtänyttä soittoääntä.
Tämä on kaupunki
jonka viimeinen johdattava valo
on tupakan tulen leimu.
Ja viimeinen johdattava ääni
on eläimen raiskauksesta
juontuva kirkaisu.

Heräämisen valkea myrsky

Erkka Filanderin, 20 esikoisrunokokoelma (Heräämisen valkea myrsky)

palkittiin eilen Helsingin sanomien kirjallisuuspalkinnolla, vuoden esikoisteoksesta.

Kokoelma on mahtava ja erittäinkin tutustumisen arvoinen - Palkitsemisen tekee historialliseksi se, 

että Filander on nuorin palkittu palkinnon suhteen. Kokoelman on kustantanut Osuuskunta Poesia.

Alla linkkejä liittyen Filanderin kirjaan.

http://suomenkuvalehti.fi/blogit/parnasso/erkka-filander-palkittiin-lue-mita-parnasso-sanoi-esikoisteoksesta

http://www.luutii.ma-pe.net/kirje-nuorelle-runoilijalle/

Itse kirja Poesian sivuilla:

http://www.poesia.fi/heraamisen-valkea-myrsky/

W/ord!

W/ord!

Kolmipäiväinen Helsinki Poetry Connectionin W/ord!-lavarunousfestivaali oli mahtava.
Alla luettavissa reportaasia lauantailta jolloin olin runoilemassa Hannes Penttilän ja Pasi Syrjäläisen säestämänä.

http://www.luutii.ma-pe.net/puhe-nauru-runo-word-ii/

Julkkarit "Kunnes hämärä"

Julkaisujuhlista 2.11.2013. Kuva Juha Terho

W/ord!

Tällaista menoa oli W/ord!-festivaaleilla 9.11.2013 (Kuva Jaakko Keso)