tiistai 24. joulukuuta 2013

Valon maa


Jos joulun maassa jollain on 
varjoja vielä puheissaan 
annetaan hänelle lapsen katse
ja nuoren ihmisen kyky
laulaa niin kuin enkeli.
Jos joulun maassa jollain on surua rinnassa
ja silmissä tumma pilke. Annetaan hänelle
lahjaksi läpikuultava halaus ja sydämeen näköalapaikka.
Jos joulun maassa jollain on kiire
lassotaan hänen tiimalasinsa kiinni
lumisen hangen ja takan välille
niin että kengät varmasti pysähtyvät.
Jos valon maassa jollain on pimeää
niin annetaan joulun lahjoista parhain
toivo uuteen aikaan.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Rikkinäinen olympiasoihtu


Bob Dylan ojentaa olympiasoihdun
Martin Luther Kingille, soihtu joka muistuttaa
mikrofonia ja joka putoaa lopulta puhujan mukana
ja valuu veristä lammikkoa pitkin Elvis Presleylle
joka erehtyy luulemaan mikrofonia sämpyläksi
tomaatteja muistuttavat mikrofoniaukot
tukkivat Presleyn kitalaen
mikrofoni muuttuu rasvaiseksi
miekaksi joka jumiutuu
kitalakeen kuin kiveen.
Kivestä sitä yrittää irrottaa
monta monta tavallista ihmistä ennenkuin
Robin Hood kävelee kivelle käsi kädessä
Walt Disneyn ja Roopen Ankan kanssa
vimmassaan Robin sivaltaa miekan irti
kivestä ja halkaisee väärinymmäretyn historian
satunsa, pilkkoo Roopen ensilantin
ja Disneyn vasemman käden hän
heittää loppukevennyksessä surffaavalle oravalle.
Ensimarkka viskataan tuomiovuoren uumeniin
Frodo Reppulin suippojen korvien vierestä
Niin Robin Hoodista tulee hetken ajaksi
koko maailman valtias.
Kunnes tulee uusi olympiadi
ja on uusien sankarien vuoro.

Ikuinen pyhä Kathmandu


Kuin Buddha istun temppelin aukiolla,
rukoilemassa itselleni ja luomakunnalle totuutta.
Apina nappaa turistin kameran ja heiluttaa sitä
voitonmerkiksi.
Lintuparvi matkaa ristiin rastiin löytämättä reittiä.
Amerikkalaispariskunta tinkii itselleen paikkaa maisemasta.
Postikortin hinnalla ruokkii perhettä
ainakin viikon.

Kuin Buddha istun temppelin aukiolla,
katson alas kaupunkiin, jossa takseja
on enemmän kuin temppeleitä.
Aion karata ja valaistua, niin kuin Buddha.

Runoilijalle on syntiä

Runoilijalle syntiä on
lukea päivässä ainoastaan yksi kirja.
Puhua säästä ilman
metafyysistä vertausta.
Syntiä on myös hiusten harjaaminen
erilaisiin muotoihin,
kasvojen korostusta on syytä välttää.
Kulmakarvoja tulee nyppiä
ainoastaan sekalaisessa järjestyksessä.

Runoilijalle syntiä on
kehua omia lauseitaan, varsinkin
jos ne sisältävät seuraavia sanoja:
rakastan, olemassaolo tai Jumala.
Runoilijalle on syntiä
ylipäätänsä kehua.
Hänen tulee haukkua kaikkea
mikä liittyy vuosisatojen selvännäköisyyteen.
Pommituksiin, jotka eivät kai toteutuneet.
Historiasta runoilijalla tulee olla tarkkoja mielipiteitä,
kuten Normandian maihinnoususta, Robin Hoodista
ja Martin Luther Kingin puheesta.

Runoilijalla on syntiä olla unelmia.
Sellaisia kuten iankaikkinen rakkaus
tai jonkun tarkoituksen omistaminen.
Rakastajia ei lasketa.
Pariisilaisilla menee hyvin.

Runoilijan tulee herätä joko hyvin aikaisin
tai hirmu myöhään, esimerkiksi silloin
kun croissantit on jo tarjoiltu.
Runoilijan on syntiä pukeutua mihinkään uuteen,
parhaimmassa tapauksessa runoilijalla on vain yksi takki
ja siinäkin hiirten syömiä reikiä.
Rivit syntyvät nälkäpalkalla.

Runoilijan on syntiä olla poliittisesti sitoutunut
Melleriä ja muita sekopäitä ei lasketa.
Nukkumaan meno on runoilijalle vaikeaa puuhaa,
sillä uni saavuttaa yleensä hitaammin
kuin inspiraatio. Runoilijalle on syntiä
nähdä hyviä unia.

Avanto

Menen avantoon, maailman viimeiseen
mustaan aukkoon jonne huolet ei yllä.

Menen avantoon, tunnen kuinka sydän
liikahtaa niinkuin auto kehätiellä, valojen mukaisesti.

Menen avantoon, pohjassa mietin
yltääkö jumalan kaikkitietävä katse
näin syvälle.

Ajan kajastaessa


Timo Salolle


Sairaalan huoneista kajastaa valo
kertoo jotain mitä aika ei tohdi.

Kun tulee niin hämärä
että lepo on ainoa todellinen asento.
Kaipaus vain soi, pimeässä
hämärää etevämmässä. Kaipaus vain
soi.

Vanhasta viisaasta miehestä


Kirjoitan sinulle vanhasta viisaasta miehestä.
Vanhasta viisaasta miehestä joka tiesi huomisen
sijaitsevan varjojen takana, syvällä piilolla
että ainoastaan latvasta näki.
Kirjoitan sinulle vanhasta viisaasta miehestä
joka makoili puun juuren kohdalla nuottiviivaston alussa.
Odottamassa huomista, varjojen katoamista.
Huomista jota ei vielä nähnyt, kukaan
Kirjoitan sinulle vanhasta viisaasta miehestä
joka oli itse kasvattanut puun
josta kasvaa varjo
joka peittää huomisen
ja huomisen
ja huomisen
ja huomisen.

Varhainen


On liian varhaista
herätä uutisia varten.
Liian varhaista
pukea päälle kauhtuneet farkut,
kirpputorin nurkissa
pölyttyneet.
Liian varhaista
katsoa ulos ikkunasta
kuin vanhus.
Nähdä siellä ihmisiä, raukkoja
jotka eivät yletä käsillään
mihinkään turvalliseen.
On liian varhaista
hipaista rakastetun hiuksia,
niitä jotka muistuttavat mahonkisia seittejä.
Selittää, että unet ovat puroja, jokia, mantereita
jotka johtavat aina suurempaan maailmaan.
On liian varhaista
ohjata jalkoja niin kuin airoja.
Käsiä niin kuin siipiä.

Annan minun nukkua vielä hetken.
Ohjata kädet tyynyn alle niin kuin
sängyn alla olisi ratti, jolla pääsisi
suurempaan maailmaan. Rapussa
kuuluu etäisiä ääniä, kaikuja,
ne kuuluvat lapselle, hänkin on
herännyt varhain.

Älä puhu huomisesta


Älä puhu huomisesta,
niin kuin hahmosi kulkisi jo
varjojen reunojen ylitse.
Älä puhu huomisesta,
sama hämärä ei toistu
hahmossa enää toiste.
Älä puhu hämärästä ystävä,
puhu tästä päivästä niin kuin puut
kajastaisivat sanoihisi valkeutta.

Puhu hämärästä joka sinut johdatti
askelinesi yli kynnysten. Puhu kasvojen
syvistä kohdista, niistä jotka jäävät ikään kuin varjoiksi
Puhu, johdata lohdutus suudelmaksi.

Älä puhu huomisesta,
tulkitse karttaa kuin sydäntä.
Tuuli kääntää sivuja, kun
en itse ehdi.
Valtimot etsii rukousasentoa
laskimot tapaa katsoa peiliä niin
että pelottaa mahdollisimman vähän.
Aurinko kaataa minut takaisin kohtuun,
maailma ja kaikki sateenkaaren värit
kun pelkoa ei ole.
Älä puhu huomisesta,
hyvä ystävä, puhu
hämärän hetkistä nyt.

Tähdet, tähdet!


Syytän teitä kaikesta tähdet!
Tahdoin kasvaa teidän joukoissanne,
teidän kaltaiseksenne.

Kuitenkin mitä kauemmaksi
olen kulkenut,
sitä suuremmaksi varjo on kasvanut.

Syytän teitä kaikesta tähdet!
Muistutamme toisiamme,
mutta meissä on
niin kovin vähän samaa.
Te muodostatte kartan,
me muodostamme ainoastaan
eksymisen.

Kertokaa meille kaikki,
mitä tiedätte meistä!
Rukoilkaa kanssamme!
Ohjatkaa suuntaamme!
Tähdet, tähdet!

Pilvet, pilvet!

Pilvet joita me siirtelimme
kasvot toisiimme kiinnitettyinä.
Pilvet liikkuivat, pilvet!
Lapsipolo oli laskenut ilmapallon lentoon, mustarastas kiersi sen kaukaa, kiersi sen kaukaa.
Tunsit lapsen surun, sinussa samat merkitykset
vuosituhannen vaihteessa kun
samppanjalasi kohosi.
Pilvien takaa aurinko
kuin suurempikin kasvopari.
Säteiden kirkkaus maan tasalla, pisamiesi
kartta kuin Euroopan pääkaupungit
otsikoiksi merkittyinä.

Käteni kiersi ensin viinipullon korkin,
sitten kirkonpihan nurmikon alta sujautin
itseni sinun kupeeseen, jäimme kiinni.
Sadepilvi muodosti kankaan, siirsi aikeitamme.
Puit villakangastakkisi
yllemme, murheen ylle, kasvojen
jotka kaipasivat vain suudelmaa.

Kädet, kädet!


Ihmettelen käsiäni,
joka päivä
nikamien liikettä
suhteessa hermoratoihin
tuntuu, että ne ovat rakastuneita
vähintäänkin kovin ihastuneita.

Tiedän, että
kukaan tuskin ymmärtää,
minua ja käsieni liikkeitä.
Ymmärrys ei ole välttämätöntä
halu koskettaa
kylläkin.
Rakastunut pari kirjoittaa jatkuvaa
lausetta, suhdetta aikaan ja paikkaan
kuinka nopeasti ne kulkevatkaan
ainakin sata metriä yhtä soittoa.
Kohotan katseeni läpi ikkunan
ja huomaan kuinka lapset
juoksevat maisemasta toiseen
esikaupunkialueelta
periferian syntisille kujille
joista ei kirjoita kukaan.
Lauseesta toiseen
kulkevat jalat,
hiljaisuutta ei ole.
Pian se kuitenkin
synnytetään, kirjoitetaan
samanlaisiin lauseisiin
kuin musiikki.

Tunnen kuinka
joku katselee minua
kahareisin, peilin kautta.
Yksikään minuus ei ole
enää piilossa kun kirjoitetaan
todellisen maailman
äärellä.

Laulu


Asettelen lehden pöydälle
niin kuin pelikortit.
Katson kun riisuudut
niin kuin kuningatar, hitaasti
niin että löydän varmasti luoksesi.
Olen narrisi.
Puet yllesi sen vaaleanpunaisen mekon,
johon sinussa ensimmäiseksi rakastuin,
jota nykyään niin harvoin riisut.
Luet uutisista tuttuja lauseita
ja mietin sinun taivaasi
olevan kymmenen kertaa
kuninkaan suunnittelemaa suurempi.
Katson kun kirjoitat päiväkirjaasi
jonkun toisen käsialalla, kertokaa minulle
mitä tunnen, mitä näen. Yritän koskettaa kauneuttasi
kaikilla kymmenellä sormella, jokaisella avoimella kortilla.
Naapurissa alaston vartalo
vilkuttaa, taivas tekee hätääntyneitä
savumerkkejä.

Katson kun lintu lentää lautaselle,
riisuu siipensä ennen kuin laskeutuu.
Vain ihminen laulaa enää rauhasta.
ja rakkaudesta.

Osuus

Olen tarpeeton.
Siksi täydellinen.

Nepal

Omistettu Sanga-Sangain Rajesh Shahille.

Kulkea paljain jaloin
utuisessa ja kirkasotsaisessa maailmassa.
Silmien loistaessa kuin kaksi hullua timanttia,
olen eksynyt jalokivikaivokseen.
Koskettanut temppeleiden otsia,
mutta vain sydämen luvalla ja joskus Buddhan.
Ottanut kuvan lapsesta joka hymyilee kauniimmin
kuin jumala tai voi olla
että se on sama asia.
Majapaikan rouva on tarjonnut minulle
toistuvasti istumapaikkaa maisemasta
mutta minulla on vielä nuoret jalat.
Illan suussa täällä Katmandussa
muistutan ystäviäni
että karttaa ei tarvita.
Eksyminen riittää.


***

Wandering barefoot
in a foggy, brightbrowed world,
my eyes shine insane as diamonds.
I've lost and found myself in mines
and touched the brows of temples,
but only with my heart's permission
and sometimes Buddha's.
I've photographed a child smiling holier
than God, or maybe
there is no difference.
The innkeeper's wife has offered me a seat in the landscape,
more than once,
but I tell her my legs are still young—
I remind my friends, here in Katmandu dusk,
that maps are superfluous stuff.
Getting lost is more than enough.

Englanninkielinen käännös, Kasper Salonen

Sinä joka olet joki

Tomi Kontiolle

Sinä joka olet joki
anna minulle nimesi
ja pyhä laakso
jonka laelle tulen
olemaan valo

Sinä joka olet joki
tee minusta muisto
ja historia
samaan suiston kohtaan.

Vedämme kaikki yhtä köyttä

Vedämme kaikki yhtä köyttä
ja päädymme kaikki saman köyden jatkoksi.

Etsimme kaikki punaisia lankoja
ja erehdymme solmimaan vain kenkiemme nyörejä.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Hän tulee

Hän tuli äitiinsä
hänellä on isän silmät
ja isovaarin teot.
Konekiväärimäinen eteneminen
vaikka ei oikein ymmärrä miksi.
Hän tulee instrumenttiin
ja oppii ulkoa vanhat melodiat
saints go marching
Hän tulee ruokailutottumuksiinsa
hänen anatomiansa on mestari
se ansaitsee kehuja.
Sydän pumppaa tehokkaammin
kuin yksikään yritys. Obey
your thirst.
Hän tulee rikkauksiin
jalokiviin ja ja timantteihin.
Hän unohtaa sydämen
sillä ne eivät ole ikuisia.
Hän matkustaa Kongoon
ja ymmärtää siellä tangon rytmiin.
Hän tulee cha cha cha:han ja
ymmärtää kuinka epätoivoista on suomalainen rytmi.
Hän tulee kulttuuriin ja kierrähtää
ylitse historian, mesopotamian ja kontulan.
Hän tulee historiaan ja unohtaa.

Kaupunki # 2

Kaukaa katsottuna
toimistorakennukset näyttävät hautakiviltä.
Muistokirjoitukset sädekaihtimien rihmastoissa
tietokoneen näppäimistöllä kuolinsyy ja
viimeinen kirje. Pian nyt! Ennenkuin, päättynyt, päättyy nyt!
Päät tyynyyn, päättynyt on kaikki työ.
Ja herätys. Virastojen valot tekeytyvät uusiin valeasuihin
Toimistorakennukset upottavat hampaansa
meidän tajuntaamme.
Valvova faksi laulaa
vapaan laululinnun moderaatiolla
mutta älä mene lankaan.
Tuuli miksaa
pitkän päivän
lounasraporttia.
Sinä et ole korvaamaton
sinä et ole korvaamaton
sinä et ole..
Ja jos aortastasi löytäisi korvamdon
se soittaisi rikkinäisen vinyylin tavoin
aikaan kärähtänyttä soittoääntä.
Tämä on kaupunki
jonka viimeinen johdattava valo
on tupakan tulen leimu.
Ja viimeinen johdattava ääni
on eläimen raiskauksesta
juontuva kirkaisu.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Heräämisen valkea myrsky

Erkka Filanderin, 20 esikoisrunokokoelma (Heräämisen valkea myrsky)
palkittiin eilen Helsingin sanomien kirjallisuuspalkinnolla, vuoden esikoisteoksesta.

Kokoelma on mahtava ja erittäinkin tutustumisen arvoinen - Palkitsemisen tekee historialliseksi se, 
että Filander on nuorin palkittu palkinnon suhteen. Kokoelman on kustantanut Osuuskunta Poesia.

Alla linkkejä liittyen Filanderin kirjaan.

http://suomenkuvalehti.fi/blogit/parnasso/erkka-filander-palkittiin-lue-mita-parnasso-sanoi-esikoisteoksesta

http://www.luutii.ma-pe.net/kirje-nuorelle-runoilijalle/

Itse kirja Poesian sivuilla:

http://www.poesia.fi/heraamisen-valkea-myrsky/

torstai 14. marraskuuta 2013

W/ord!

W/ord!

Kolmipäiväinen Helsinki Poetry Connectionin W/ord!-lavarunousfestivaali oli mahtava.
Alla luettavissa reportaasia lauantailta jolloin olin runoilemassa Hannes Penttilän ja Pasi Syrjäläisen säestämänä.

http://www.luutii.ma-pe.net/puhe-nauru-runo-word-ii/

Julkkarit "Kunnes hämärä"

Julkaisujuhlista 2.11.2013. Kuva Juha Terho

W/ord!

Tällaista menoa oli W/ord!-festivaaleilla 9.11.2013 (Kuva Jaakko Keso)

 
 

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

torstai 17. lokakuuta 2013

Metsä niinkuin sex ja drugs

Metsä niin kuin sex drugs
and rock n’ roll. 
Tuuli joka pyörittää kiviä
vimmatusti niin kuin rytmiä löisi
Remu Aaltonen.
Uskottavasti ja vilpittömästi.
Hurrikaaniksi tämän taustayhtyeen
voisi helposti nimetä, joenuomassa
kuulee kitarasooloja joita ei voi
toista kertaa kuulla ja kun laittaa korvat
maan multaan, kuulee niin jykevän basson
että myös
puut ovat nöyriä kuuntelijoita
jotka kumartelevat melodialle
joka perustuu lähinnä toistoon.
Olen siis varma, että jossain näissä kivenkoloissa
on kätkö jossa on muutakin kuin piilopaikka
tai lepopaikka. Sinne on kätketty viestejä
ja surua niin kuin jumalan kuuluisi saada tietää
joskus jotain ihan viimeisenä. Sex, drugs
ja pennut viskaavat kiviä suutelevien päälle
lokit eivät tänne rantaudu mutta variksen komea kutsuhuuto
häätää viimeisetkin romantiikan opetuslapset 
takaisin kivenkoloihin ja asfalttimaisemaan.

torstai 3. lokakuuta 2013

Näin vaihtoehdon

Näin muutaman vaihtoehdon.
Näin muutaman vaihtoehdon elämälle.
                Ruumiita ostoskeskusten parkkipaikalla.
                                 Rantaliskoja kirjastoissa, rautatiekiskoja
lintujen reiteillä kuolemaa, huokaamassa
naisen reidellä. Jalkoja katkomassa käsiä,
                   silmiä katkomassa suita. Iltaa katkomassa iltapäiviä
lasta katkomassa kesän siipiä. Näin muutaman vaihtoehdon elämälle
rikoksia ja romantiikkaa aamunkoitossa, vapauksia ja valituksia vahingonteoissa
väkeä ja väkivaltaa väkivanhoissa valtaliitoissa.

Näin muutaman vaihtoehdon, ruusun puhkeamassa valtatielle yksin, ilman kasvattajaa
ilman kasvamiseen pakottavaa aikaa. Kuulin laulun joka soi läpi ghettojen ja ketojen
heppoisten rantaviivavetojen ja ohitse epätoivoisten tekojen.


Hitaammin ja kauniimmin!

Miekkakalan älykkyydellä!
Ruusukaalin voimalla!
Piharatamon luonteella!
Rivitaloasunnon hulluudella!
Puuvillan hellyydellä!
Uuden asfaltin viekkaudella!
Ulkoavaruuden suurudella!
Tuulen suudelmalla!
Sateen suunnalla!

Kaikki mitä on
puun alla
Suun alla.
Muurahaiset ovat suurvalta.
Ne käsketään pois alta
ja rikotaan niiden reitti
ratikalla.
Ja tavataan rotta stockmannilla,
hätyytetään se pois hajuilla
turhuudella.
Kahviloissa väki jakaa painajaisiaan
ne tunkee suoniin kuin muinaisilla
keskiaikaopeilla
.
Siis miekkakalan älykkyydellä
piharatamon viekkaudella
buddhan hitaudella ja muurahaisen uutteruudella.

torstai 26. syyskuuta 2013

Sinebrycoffin taidemuseo-keikka

Esiinnyn 16.10.2013 Sinebrycoffin taidemuseossa "Puut ovat runoja" - näyttelyn oheisohjelmassa.
Mukana myös Riikka Heinonen ja Kasper Salonen.

http://www.sinebrychoffintaidemuseo.fi/tapahtumat/helsinki-poetry-connection

torstai 12. syyskuuta 2013

Lohtu

Minä haluan lohduttaa sinua 
jumalaisen serenadin voimalla
et sinä tässä maailmassa eksy pois lauluista
et sinä ole edes käsittämättömän reunalla
et sinä vanhene sinä pehmenet sinä pehmenet lohdutuksesta

Iankaikkisesta sukeltavasta valosta kaihtimien räpsyistä
Sinä kestät uskomattoman paljon
itke vain kaivovedenkirkkaasti.

Kunpa tietäisin

Kunpa tietäisin
kuinka monta katsetta
suruni kestää koskettamatta.
Kuinka monta
lumenpainoista askelta
pitää virittää
että kuuluisi sama ääni
kuin jokaisessa
kaipausta luovassa kehruulaulussa.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Lava-antologia

!
Minun ja muiden loisteliaiden runoltajien/sanataiteilijoiden tekstejä on tulossa kansien väliin joka kantaa nimeä "Lava-antologia". Sen ovat toimittaneet Juho Nieminen, Kasper Salonen sekä Aura Nurmi. Jokainen heistä on Helsinki Poetry Connectionin aktiivijäseniä.

Enemmän tietoa opuksesta allaolevasta linkistä.


http://www.poesia.fi/lava-antologia/

Antologia ilmestyy elokuussa 2013. Sen kustantaa Poesia.

Runous menee puistoon

Runous menee puistoon. Se sopii sinne hyvin.


http://hkipoetryconnection.blogspot.fi/2013/06/hpc-goes-puisto-2013.html

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Uudesta kokoelmasta

Aika tarkalleen neljä vuotta tulee täyteen edellisen kokoelman julkaisusta. "Huulilla, nolo tuuli" ilmestyi Leevi Lehdon Ntamon kautta 2009 syksyllä kaksi vuotta kokoelman kokoamisesta katsottuna. Kokoamisella voidaan tässä kohden tarkoittaa sitä hetkeä kun idea ja rakenne kohtasivat, kun runot olivat viilausta vailla valmiita. 

Olin kirjoittanut kokoelman tekstejä kuitenkin pidemmän aikaa kuin sen kaksi vuotta. Muutama teksti oli "niinkin kaukaa" kuin vuodelta 2006. Tänään se tuntuu vieläkin kaukaisemmalta, luonnollisesti. Kokoelman tekstien keskiö keskittyi kuitenkin nuoren runoilijan tuntemuksiin ja aivomyrskyihin. Kokoelman kokoamisen vaiheissa lueskelin siihen aikaan suosikkiopusta, sellaista suosikkiopusta jota pystyi lueskelemaan sieltä täältä nopealla sykkeellä - "outoja sanoja" - eli outoja sanoja erilaisista kulttuureista, idiomeja, sanontoja. Esimerkiksi suomen kielen sana hankikanto ja sen käyttötarkoitus. Silmäni kiinnittyivät erityisesti yhteen sanontaan, japanin kieliseen: mono-no-aware. Se tarkoittaa vapaasti suomennettuna kauniiden asioiden katoavuuden ihailua. 

Vaikka kokoelmassa oli jotakuinkin nuoruuden omituisuuksien ihmettely, sopi sanonta mielestäni oivasti ikäänkuin avaamaan kokoelmaa, sieltä täältä, ei niinkään kaikki tietävästi.

Kun kokoelma oli ulkona, seuraava oli jo ajatuksissa. Olin matkustellut ystäväni kanssa ympäri itä-eurooppaa ja matkapäiväkirjan sivuille oli jäänyt runoja ja ajatuksia matkustamisesta, luonnollisesti. Kirjoittaminen tökki kuitenkin pahemman kerran puolen vuoden päästä ja aloin kirjoittamaan eri teemoista runoja. Matkarunot eivät saaneet oikein tulta alleen ja päätin jättää ne sikseen toviksi. Kahden vuoden ajan runot pyörivät tietynlaisen tuskailun ja räminän taustoittamana, tarkoitan sitä, että niillä ei ollut suoranaista teemaa alla vaan ikäänkuin kohde. Runojen kirjoittamisen sekavuutta selitti omalta osaltaan oman elämän sekavuus ja opiskelu ja sen aiheuttama kuormitus. Lakkasin kirjoittamasta.

2010 muutin meilahteen raitiovaunureitin varrelle. En olisi arvannut, että sillä oli niin suuri vaikutus runojen kirjoittamiseen. Ei voi tietysti olla varma, oliko sillä. Niin haluan itse kuitenkin ajatella. Opinnot olivat rauhoittuneet ja useasti iltaisin sekä öisin oli aikaa katsella toimistorakennuksia ja meilahden sairaalaa. Sairaala ja toimistot kun sijaitsivat siinä 500 metrin päässä asunnosta. Runot alkoivat saada taakseen raivoa, ärsytystä, melankoliaa (erilaista kuin ennen) ja juuri oikeanlaista paatosta. Huoneestani näki kaikkialle, kaikenlaista, kaikki. Elin kuitenkin turhautunutta aikaa, levotonta, kaikkialle hakeutuvaa. Uuden kokoelman runoissa hehkuu todennäköisesti alakuloisuus ja sisäänpäinvetoisuus - maailma nähdään välillä äkkijyrkästi ja harmaana. 

2011 olin saanut aikaiseksi ensimmäisen version käsikirjoituksesta ja olin innoissani, melkein enemmän innoissani kuin esikoiskirjan julkaisun aikaan. Toinen kokoelma oli jo tähän asti tuntunut suuritöiseltä ja tukkoiselta. Nyt se oli saanut suunnan. Enää en kirjoittaisi yhtään runoa tähän. Luetutin käsikirjoitusta muutamalla henkilöllä. Tuomio ei ollut tyrmäävä, mutta ymmärsin itsekin sen jälkeen, että kokoelmalta puuttui suunta.

2012 käsikirjoitusta tuli raastettua ja revittyä, ripattua ja rökitettyä. Maaliskuussa 2012 se oli sellaisessa kunnossa, että sen uskalsi laittaa kustantamoihin. Teemat nousivat kun kirjoitin vahvojen runojen taustoille lisää runoja ja silvoin edes kelvollisista runoista hieman parempia. Huonot runot jäivät auttamatta odottamaan parempia päiviä. 

Jos edellisessä kokoelmassa ihailtiin kauniiden ja outojen asioiden ihailua, niin tulevassa kokoelmassa katoavuutta koitetaan lassota perkeleenmoisella rautalangalla.

2013 kokoelmalle uusi työnimi ja toivottavasti lopullinen nimi (tekijän toive). Muutaman uuden tekstin kirjoittaminen ja joidenkin tekstien korjaaminen. Valoisimmissa toiveissani tämä opus ilmestyy lokakuussa 2013. 

torstai 6. kesäkuuta 2013

Ystäville I


Aamuyöstä entisöin kahta tuolia
siinä toivossa, että ystävät saapuisivat kylään.
Aukaisen keittiön puoleisen ikkunan, niin
että pullan tuoksu kantautuu varmasti kahden kaupunginosan lävitse.

Illan tullen kuitenkin,
katson kuinka muurahaiset
valloittavat tiskipöydän.
Kuuntelen kuinka lyijykynän kärki 
katkeaa.

Onni IV


Onni on,
että saa hengittää huomaamatta
avaan siipeni
to live is to fly

Levitän taivaan niinkuin keittiössä lojuvan
astian. Onni on
punertavat klovnin kasvot sirkuksen
karkaavissa vankkureissa.

Rakkaudesta


Rakkaus. Keksitty samasta syystä kuin liikennevalot.

Vahinkojen vähentämiseksi.

Päivä jolloin melkein satoi lunta


Päivä, jolloin melkein satoi lunta
naapurista kantautui melun keskeltä
melodioita Miles Davisin harmoninen
sointi salaisuuksien keskeltä.
Päivä, jolloin melkein satoi lunta
askeleeni osuivat suojateiden
mustille koskettimille nostin
katseeni kohti tehdastäyteistä
taivasta käteni yletti siihen
olin täynnä sormenjälkiä.
Päivä, jolloin melkein satoi
lunta kirjaston ovet aukenivat
kuin prinsessojen vuoteet Saarikoski
pakeni rikospaikalta Mellerin
ja muiden kanssa viettelivät
minut mukanaan.
Janosin nuorta verta
aakkosten täyttämiä silkkiteitä.
Janosin eksymistä muoviesineisiin
kulttuureihin jotka kertoisivat
minulle tavasta ymmärtää
tuulen kesyttämistä.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Jos nainen haluaa rakastella

Jos nainen haluaa rakastella
on tehtävä selväksi mihin ryhdytään.

Jos nainen haluaa rakastella
on terästettävä katse ennenkuin
terästetään juomat.
On tarkasteltava näkyvät pinnat
havaittava värien suora ja
verrattava sitä tähtiin.
Ratkaisu ja seuraava siirto on tehtävä
ennen makuukammariin siirtymistä.

Jos nainen
haluaa rakastella
on kerrottava tarkat mitat
ja mutkat, erehdysten välttämiseksi
vaadittavat toimenpiteet
ja hätätilanteeseen käytettävät
uloskäynnit.

On tarjottava
mahdollisuus
optio, mutta
tehtävä selväksi
kumpi sitä tarjoaa

Jos nainen
tahtoo rakastella
on neuvoteltava
sisällöstä ja mahdollisen vaihtokaupan
yhteiskunnallisesta merkityksestä.
Sinun sormesi
ovat kuin kaksi
hiekkapaperin tylsistyttämää kynää.

Minun käteni eivät riitä
kirjoittamaan tästä päivästä.

Sinä tuoksut

Sinä tuoksut ostoskeskukselta
parkkipaikkojen bensankatkuiselta hieltä
muovipussien upottavalta rotkolta
tarjousten takavetoiselta tyrkytykseltä.

Sinun kosketuksesi
on ostoskärryjen kosketus
hiljainen valinta
suunnasta vauhdista

Sinä puhut informaatiotytön äänellä
oi kuinka minä rakastan
tuota autuasta katkeamatonta ääntä.

Kuinka äänesi julistaa
tarjouksista, avoimista
ovista jotka johdattavat
toisien ovien luokse
toisien tarjousten luokse

Katseesi kuin sulkemisajan
viimeiset ostokset.

perjantai 24. toukokuuta 2013

Festivaalitunnelmia

Huomenna jälleen Maailma kylässä festivaaleilla. Esiintyminen siellä on ollut aina mukavaa monessa mielessä. Ensinnäkin festivaalien tunnelma on varsin leppoisa ja vastaanottavainen. Toisekseen, esiintyminen siellä on mielenkiintoista koska festivaaleilla liikkuu paljon ihmisiä jotka eivät normaalisti runouteen törmää, näin uskallan sanailla.

Maailma kylässä festivaaleilla pääsee myös tutustumaan paljon kaikkeen muuhunkin kuin runouteen. Musiikkiin, politiikkaan, kulttuureihin ja ruokakulttuureihin näin ihan niinkuin pelkistäen. Runojen valitseminen on ollut tämän viikon aikana mielenkiintoista siihen nähden, millaisesta festivaalista on kyse. On kyse kovinkin monenkirjavasta festivaalista joka mielestäni hakee joka kerta omia uomiaan. Se eroaa rock-festivaaleista paljolti lähestyttävyydeltään - enkä tässä nyt tarkoita, että rock-festivaalit olisivat huonosti lähestyttäviä, tai edes vaikeasti. Lähestyttävyys nousee jo siitä, että kyseessä on kaupunkifestivaali jonne on myös lapsiperheiden helppo lähteä, sieltä on myös helppo lähteä pois. Suurin syy on varmaan festivaalin hinnassa - ilmainen sisäänpääsy.

Festivaalien teema on tänä vuonna solidaarisuus. Joka vuotisina teemoina ovat olleet suvaitsevaisuus monikulttuurisuuteen ja näkökulmat globalisaatioon, kehitysyhteistyöhön ja kestävään kehitykseen. Omat tekstit lähtivät siitä ajatuksesta, että liikutaan vähän muualla, vähän kotona ja paljon sydämessä. Kliseisesti sanottuna, koti on siellä missä sydän on. Oma asuinpaikkani on ollut nuoruudessa ja lapsuudessa Espoo, eikä se jää tällä kertaa paitsioon mitä tulee teksteihin. Lisäksi käydään kaupungissa jossa koskaan en ole ollut, mutta josta tuntuu olevan niin helposti mielipiteitä. Saattaa olla, että tarjoan myös mielikuvan siitä, millainen on kaupunki, jossa haluaisin asua. Kaiken kaikkiaan, ihmiskunta saa hellästi piiskaa - mutta siitähän se vain tykkää.

Alla maailma kylässä esittelyvideo.

Maailma kylässä - esittelyvideo 2012

tiistai 21. toukokuuta 2013

Balkansarja: VII



Hei,
sade on niin surullista
että Ian Curtis jää toiseksi.
Tiedän mitä tarkoittaa 

sarajevolainen vastaanotto.
Huulilta voi lukea dollarin –
in european union we trust.
Ensiksi näytetään tuhottu kirjasto,
sitten salatie pommipaikalle,
sen jälkeen soitetaan paikallista musiikkia
jotta tulisi vieraantunut olo.


Illalla kun uni
vetäytyy veltoksi
Yön katku kertoo
että tälle kansalle

ei tarjota oopiumia
vaan absinttia.

Balkansarja VI

Hei,

lyöttäydyin tänään paikallisen seuraan
ja seurasin niin kuin koira.
Haukuin ruoan, maisemat,
paikat, joissa pystyi vain olemaan.
Haukuin meren, tuoksut, teot
olin niin kuin kommunisti,
mikään ei kelvannut.
Split nousi kasvoille
niin kuin irlantilainen tuontiolut.
Näitä päiviä on kai jo liikaa.

Balkansarja: V


Hei,
täällä Romaniassa puhutaan jo sujuvaa globalisaatiota
ja valkokangas näyttää vain hyviä uutisia. Tiedän mitä sinne kuuluu.
Nähtävyyksistä mielenkiintoisin, rauhanpallo, Euroopan maiden ympäröimänä,
arkkitehtuurin voittokulku!
Kamerasta löytyy rauhaisat paikat sille kuuluisalle elämän virralle,
mutta me emme sinne osaa eksyä niin kuin aasialainen Nikon.
Auringon edessä on tänään enimmäkseen ollut bikinit,
iltaa kohden se ripustautuu polyesterimekkoon. Ystävä väittää,
että Kuu on nainen joka valvoo, mutta mielestäni aurinko
on mitä kaikki palvoo.

Juna kuljettaa maisemaa, maisema kuljettaa kaaosta. Pian kaikki tiet
johtavat takaisin basaariin. Ennen sitä
koetamme sovittaa nenäämme taivaankattoon
kuin kristallikruunua.

Balkansarja: III

III

Hei,
tänään eksyttiin kyrillisten aakkosten avulla
hollantilaisen unien viereen.
Uni on ehtymätöntä polttoainetta, se sanoo kun
peitto kääriytyy pois jaloista.
Myöhemmin iltapäivällä olemme matkalla museoon,
jossa minun suljettava kaikki aistit.
Kaikki aistit sillä pahuus käy minun ylitseni niin kuin pommikone,
eikä tällaista hulluutta kestä yksin sielu, yksin ruumis.
Peileistä ilkkuu Titon haamu
ja muutama muu
pakkaamaton matkamuisto.
Hollantilainen hakee minulle vettä,
korjaa olkapääni vasten seinustaa
niin kuin Jeesus silittäisi kasvojani ja sanoisi ole huoleti.
Ystävä nappaa muutaman kuvan, palauttaa valon
takaisin luontoon.
Museon ulkopuolella on puutarha, mutta ei kukkia.
Aiemmin iltapäivällä näin hiekkalaatikon mutta en hiekkaa.
Mietin että ajan on joskus käytävä ilman kelloa, hiekkaa,
käytävä ymmärtääkseen että joskus on tylsää.

Balkansarja: II

II

Hei,

olemme tehneet muutaman typerän reittivalinnan,
muutama ranta vielä ja pidämme aarretta käsiemme päällä.
Yöbussissa tuntuu, että valvon kaikkien muidenkin unta.
Televisio pauhaa huonoa komiikkaa vai onko se tuo
maisema. Hämärä läikkyy niin kuin samppanja.
Tie on kierompi kuin yksikään hirmuhallitsija.
My head is killing me.
Kirjoitan koti-ikävän olevan köyhän miehen sympatiaa..
Sanat tulevat paperille ennen kuin ehdin unohtaa
mistä olen kotoisin.
Musiikki sammuu ennen kuin ehdin nukahtaa

Balkansarja: I

I

Ystävälle, matkantekijälle, Iitulle.


Hei,
istun hylätyllä pihamaalla kuin myrskylyhty ja mietin sodan tuhoja.
Lapset saavat silti leikkiä ja uskaltaa, vaikka pommi voi katkaista
jalan. Aivan samoin kuin kerran tunnissa liikkuva lentokone halkaisee tehdassavun.
Täällä pyykit ei kuivu loppuun, niihin tarttuu murhetta enemmän kuin yksikään
helsinkiläinen kykenee ymmärtämään. Täällä linnut laulavat satavuotista sinfoniaa
kulttuuri on kai samassa suunnassa.
Pihamaa muuttuu nopeasti näläksi ja kahvilajonossa herrasmies johdattaa keskustelun rakkauteen
ja kehuu hyvin aseteltua hymyäni kaikin eurooppalaisin keinoin.
Mietin missä olisi paras näköala kurjuuteen,
melankoliaan, palaviin autonrenkaisiin
ja niihin kauniisiin naisiin.

Asioihin, jotka herättävät eheään uneen
Katson kuinka sama herrasmies korjaa nopeasti henkseleitään,
enkä voi olla nauramatta sille pyyteettömyydelle
kun hän antaa tietä kahvijonossa jo ainakin kymmenennen kerran.
Ystävä kaivaa päivälaukusta postikortin johon piirretään kartta,
ajattelen ystävän sydäntä kun hän kirjoittaa että täällä on lämmin.
Luoteesta paljastuu lähimpään ikkunaan sellainen valo,
joka saa minut uskomaan että tänään vesi todella muuttuu viiniksi,
tai oikeastaan vaihtuu.
Mietin hylättyä pihamaata, kasveja joista olisi kasvanut
ainakin sadalle tuhannelle suurempi vatsa. Kun jätettiin pihamaa,
tunsin kauhua, ohitettiin kirkko josta kasvoi Euroopan unionin lippu niinkuin ruoho.
Pian raha kasvaa kuolleista, historia kääriytyy makuupussiin
ollaan sellaisilla festivaaleilla, että mutaa riittää kaikille.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Aurinko ja raitis ilma.

Aurinko ja raitis ilma.
Aurinko, raitis ilma ja olut.
Aurinko, raitis ilma, olut ja suudelma.
Aurinko, raitis ilma, olut, suudelma ja viileä tuuli.
Aurinko, raitis ilma, olut, suudelma, viileä tuuli
ja kerrostaloasunnosta kantautuva musiikki.
Aurinko ja raitis ilma.
Aurinko.

Espoolainen alter-ego

Olen sinun
espoolainen alter egosi
huolestun kun
elintasosi laskee hieman
ja kun kunnallisvaaleissa
äänestät idealistista puoluetta
toista kertaa peräkkäin.

Valtuustojen kokouksissa
kuuntelet tarkkaavaisesti
lintujen laulua, eikä
arkkitehtuurin korkeus
sinua kiinnosta.

Minä pidän huolen
sinun yksinkertaisista toiveista
ja tarpeista. Tuoreista hedelmistä
ja briossista katetun parvekkeen lämmössä
ja naapureiden sovinnaisesta hymystä
aurinko tuulee tänään lauttasaaren suunnasta
uutisissa kerrotaan
kuinka kaltaisiesi elämää
kadehtitaan.

Talousuutiset kahdella eri kielellä
voittajien ja hävinneiden,
myslin joukkoon sekoittuu sokerimaista
tyytyväisyyttä huulesi väpättävät
kun käyrä lähtee nousee.
Annat hetken talouden jumalalle.

Tyhjyys, joka sinut valtaa neliöissäsi
puoli kymmenen aikaan, huuhtoutuu alas
niinkuin Helsingin Kalliossa.
Ainoastaan hieman kalliimmalla vuosikerralla.
Ja tänään
lakanoiden välissä
     makaa estetiikkaa 90-luvulta

Minä olen sinun espoolainen alter egosi
tuijotan sinua silmästä silmään
buddhan oppeja vastaan
maanantaiaamuna kun
silkkisolmio kuristaa
henkitorvesi pallejasi
pienemmäksi.

Miltä tuntuu olla elossa

Miltä tuntuu olla elossa,
luiden ytimien ja sukuelimien alla
           nimen suojassa
elossa, mannerheimintiellä
josta pommitukset
oli viedä puolet.
Elossa musiikkikaupan edessä
kun soitinten epävireinen melankolia
uuvuttaa sinut kyyneliin.
    Klangi liikuttaa sinua enemmän
kuin yksikään isovanhempiesi salaisuus.
   Miltä tuntuu olla elossa, vanhuksen huulet
suudelmitta vailla olleet liki
vuosikymmenet ja rypyt
rypyt, rypyt
ainoa kartta
jonka ihminen vie mukanaan.

Pysähdy,
missä kohden
sinä kuljet.
Miltä tuntuu olla elossa
kun tietää että kuolemiseen
ja syntymiseen pitää tottua.
Miltä tuntuu,
sylkeä tietään eteenpäin.
Elossa, tuulen purut karttana
kompassina, kirjurina.

New York

En yksinkertaisesti voi kuvitella
matkustavani niin suureen kaupunkiin kuin
New York.
Joka kadunkulmassa
tuntisi tulevansa hulluksi,
mahdollisuudet rajattomat
jokaisessa askeleessa
on tähtimerkki
ja pölyä kulmassa.
Ja myydyn sielun hinta
jolla saa kaksi tuplajuustohampurilaista.
Empire State Buildingin
ja nollakohdan välistä
näkee vanhan pariisilaisen neidin
iskevän silmää
jokaiselle hyväuskoiselle.
Vapautta, valoa, hulluutta!
Vaikka sitten keinotekoista.

Manhattan,
katu jossa asustaa
kuolevaisten jumalat
hyväuskoisten,
muusikkojen,
ryöväreiden,
sotilaiden
japanilaisten
kiinalaisten
jopa intialaisten
ja englantilaisten.
Jokaisen mantran taustalla
soi kapitalistinen blues.

Ajatella, tänne Chaplin
pakeni ja toteutti parhaat ideansa
Näitä katuja
Bill Murray puolusti vaahtokarkkimieheltä
Täällä Woody Allen
on ihastunut tuhansia kertoja ja
täältä ystäväni lähetti postikortin
jossa kertoi olevansa
ensi kertaa rakastunut.

Anteeksi, en puhu teidän hymyänne
mutta missä täällä voi rauhassa koota ajatuksensa
lautta vesille, vievät minut kohti uutta maailmaa
vaikka staten island on markkinamitan päässä.
Tältäkö niistä sadasta tuhannesta siirtolaisesta tuntui:
tyhjältä ja loputtomalta.

Toinen päivä, new york
kirjoitan sinut pienellä sillä
olet babylon!
Voit olla mitä haluat
mutta hullu sinusta täällä tulee.
Ei tämä ole paratiisi
eikä helvetti
there's no place like NY!
Saippuaoopperaa
olutmainos,
saippuamainos,
autovahaa
hengitettävässä ilmassa
katharsis, ärsykkeiden tulva
stay with us.
Obey your thirst.

Satoja tuhansia
tietoisia tai tiedottomia
askelia, kaikilla sama suunta
vapaus.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Parveke

En tiedä
voiko ihmiskuntaa korjata
näin sen kerjäämässä
risaisessa puuvillapaidassa
kadunkulmassa
ihan tuossa naapurikadulla.
Poimin puoleksi tunniksi
lämmittelemään,
luin sille muutaman runon
Keatsia, Yeatsia, Bukowskia
Pullmania mutta ihmiskunta
oli niinkuin etikettiä olisi luettu.
Jaa että täällä ei ole tilaa kaikille
jotkut rodut jäätyvät
jotkut rodut valittavat keskilämpötilan
suuruutta, toiset pienuutta
jotkut ei ymmärrä peilikuvia
toiset sotivat jääkaappien takaa
kuolevat kai kunnialla.
Niin isot silmät, kaikilla
palvovat, surulliset
satelliittiantennien katkuiset
tietäkysyvät, kärpäsen surinaa seuraavat
Minä kirjoitan sinulle kaikista heistä
he ovat kunnollisia, toisin kuin
me jumaliksi pyrkivät.

Ajan henki

Ajan henki
hengittää pullossa
ja jos sitä kerran koskettaa
saa kolme lisäkierrosta.
Kirjastoissa historian opukset
sikinsokin siittiökimpuissa
leiki ja laula lapsi pullea
egologisella sormenjäljellä
aikuista osoita
sinä ikuisesti kirottu
loppusointu
viimeisen sanan saaja.

Genet'n parveke

On vanhenemisen pelkoa, korkeiden paikkojen pelkoa
kukkien pelkoa, pimeän pelkoa, ihmisten pelkoa
paikan ja ajan pelkoa.

Minä pelkään, että maailmasta
tulee Genet'n parveke.

TALKING TO MY GENERATION

Ennen vettä oli enemmän
sodat käytiin nyrkein ja iskulausein
nyt nyrkit ja lauseet on laskettu
rauhan merkeiksi
mutta vesi ei riitä
          duuni ei lopu

Ennen kitaralla voitiin pelastaa
kokonainen sukupolvi
enää se riittää mainoskatkon ajaksi

Ennen äidit valvoi lastensa vieressä
nyt ne etsii itseään antidepresanttien vierestä

Kokonainen sukupolvi
tunkee mun uniin
lukemaan sähköpostejaan
mustat miehet, eivät varjosta
enää ketään me varjostamme
niitä olettaen
että olen itse
valkoinen.

Enää ei sorreta väriä
tai sukupuolta
Nyt sorretaan inhimillisyyttä
jotta se voidaan taas löytää
muutaman vuosikymmenen
tuskailun
päästä

Eikä enää tarvita
Shakespearen roolijakoja
nyt ne tekee
politiikko

maanantai 6. toukokuuta 2013

Kohtaamisesta


Julkaistu aiemmin Helsinki Poetry Connectionin sivuilla pe 30.joulukuuta 2011.

Päästäkirjoitus: Kohtaamisesta

Väitän, että runoudessa on viime kädessä kyse kohtaamisesta. Viime kädessä siksi, että ilman runouden esille asettamista tai julki tuomista ei ole kyse runoudesta vaan kirjoituksesta. Runot toki syntyvät kun ne kirjoitetaan paperille, elämän ne aloittavat vasta kun niitä esitetään. On kyse kirjoituksesta joka ei ole saanut vielä tulkintoja, mielikuvia, oikeastaan vertauskuvatkin syntyvät vasta kun runo kohtaa lukijan, jos tahdon provosoida.

Sanataiteen kohtaamispaikkana Helsinki poetry connection on toiminut vuodesta 2008 saakka. Harri Hertellin luotsaama kollektiivi on saanut ympärilleen useita kirjoittamisesta, runoudesta ja miksi ei myös musiikista kiinnostuneita ihmisiä. Ensimmäisien toimintakertojensa aikana osoitti sen mihin oikeastaan runouden kiinnostavuus perustuu - ajatusten ja mielipiteiden vaihtoon, kielen ja kulttuurin ilmaisuun. Runoklubeilla käynti oli jokseenkin pelottanut minua ennen vuotta 2009. Syy oli yleensä tapahtumien akateemiselta vaikuttanut ilmapiiri. Älkää ymmärtäkö väärin, koen ilmapiirin varsin tarvittavana, tutustuttavana ehkä pyrittävältä, mutta joissain tapauksissa luotaantyöntävältä. Toisaalta poetry connectionin tapahtumien jälkeen kyseiset tapahtumat ovat auenneet minulle paremmin.

Itselleni ensimmäinen Helsinki poetry connection tapahtuma oli mieleenpainuva jo ensi hetkestä. Olin lupautunut tulla esiintymään Suvilahteen 2009. Muistan Suvilahden tehdasalueen jota nyt asuttaa Cirkon sirkustaiteilijat. Muistan kuinka takahuoneeseen astuttaessa Juha Potka (alias J Riskit Pöllömies) esitteli uutta tatuointiaan runoilija Kati Neuvoselle. Muistan kuinka muiden runoilijoiden ja sanataiteilijoiden kanssa kannoimme tuolit esiintymispaikalle. Muistan kuinka vaihdoin muutaman sanan muiden esiintyjien kanssa ja mietin, että kuulostanko viisaalta. Muistan kuinka Teemu Mannisen esittäessä runoaan Nami Nami, muutama ystäväni jotka eivät olleet lukeneet yhtäkään runokirjaa tokaisivat: ”täähän on helvetin hyvä”.

”Nami namin” kuulemisesta ja muiden sanataiteilijoiden kohtaamisesta on nyt kolme vuotta. Noiden kolmen vuoden aikana olen tavannut erilaisia ihmisiä, sanataiteilijoita milloin missäkin – raitiovaunurunoiluissa, vanhusten keskusten runoiluilloissa, puistorunoiluissa! Kolmen vuoden aikana olen oppinut ymmärtämään, että runous lähtee omasta kokemuksesta ja sen jakamisesta, sen kummempaa se ei ole. Kolme vuotta sitten en olisi uskonut, että olen samalla lavalla kuin 104-vuotias rouva, joka esitti runoja Roihuvuoressa. Uskomattomalta tuntuu vieläkin että olen lukenut runoja Kirsti Kunnaksen kanssa samoilla festivaaleilla. Tuntuu ylipäätänsä uskomattomalta kuinka omien ajatusten mystifioiminen, toisin sanoen runojen esittäminen on luonut vuorovaikutusta, ymmärrystä, ajatuskulttuurin vaihtoa.

Helsinki Poetry Connectionin tapahtumat ovat kohtaamisessa rikkaita juuri siinä, että jokaisella kerralla on hieman toisistaan poikkeavia sanataiteilijoita. Vaikka olen kuullut useasti kriittisiä mielipiteitä esimerkiksi runoilijoiden ja rap-muusikoiden laittamisesta samaan iltaan, olen silti yhä sitä mieltä, että juuri esiintyjien sopivan erilainen sekoitus luo mielenkiintoa ja ajatuskulttuurin vaihtoa.

On siis tavallaan kyse rohkeudesta, josta minun alun perin piti kirjoittaa, mutta päätinkin täsmentää aiheeni kohtaamiseksi. Rohkeudesta ajatella toisin, epäillä, tehdä toisin. Vaikka ei tulisikaan kuuntelemaan nimenomaan runoutta, voi sille antaa mahdollisuuden. Tai vastaavasti, vaikka en tullut kuuntelemaan rappia, voin antaa sille mahdollisuuden. On kyse rohkeudesta kohdata runot ja ennen kaikkea ihmiset niiden takana, ilman ennakkoluuloja. Rohkeus tulla tapahtumaan, kuunnella tai tulla kuulluksi.

Tuukka Terho

torstai 2. toukokuuta 2013

Kirsikkapuut

(VM. 2011)

Toivon että tulisi joku
ja puhaltaisi minuun eloa
niinkuin kevät
tekee kirsikkapuille.


Katu

Kaikki mainosvalot sammutetaan. Huomista ei vielä näe.

Milleniumajan ritari nousee autosta kuin avannosta.

Paistaa tai ei paista.

Paistaa tai ei paista. Sataa ja sataa ja sataa. Puut ohjaavat tai johtavat harhaan.
Paistaa tai ei paista. Sataa. Tai ei sada. Parasta nyt. Kunnollisten ihmisten
kunnollinen maailma. Maailma joka ei näy jokaisen ikkunan taakse. Puut
ohjaavat toisia puita. Ihmiset sulkevat, toisten ihmisten ikkunoita. Tuuli
kuljettaa markkinavoimia. Onpa tylsä vertauskuva, mutta totta kuitenkin.

Metsä hirttäytyy

Metsä hirttäytyy ihmisten teoista.

Taivas on laiska, tyhmä ja
saamaton, pitelee ainoastaan

väsyneitä ja murtuneita lintuja
näyteikkunassaan.

Maailma on vain reviirejä
joissa on ikkunoita, ikkunoita vain
viirejä, jotka kertovat mihin suuntaan
tuuli todella kulkee.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Minä haluaisin kuunnella


Minä haluaisin kuunnella
       vanhojen räävittömien miesten
härskejä juttuja kalasatamista ja niiden vessoista
joita ei koskaan vedetä loppuun saakka.
Minä haluaisin kuulla kuinka
     kalastajien suusta tulee sellaisia sanoja kuin
terhakka ja nöpökkä, kun puhutaan kalastajien naisista.
Haluaisin kuulla kuinka he ensin kertovat käsistään
joihin kasvaa rypyt kun tiskiharja nylkyttää samaa tahtia
iittalan vaasia, aivan niin kuin kalastaja joka nylkyttäisi
vaimoaan loputtomasti ja loputtomasti
trokarin opettamassa asennossa.
Haluaisin kuulla kuinka kalastaja laskee katseensa
niin kuin aseen, sitten kahvikuppinsa ja kertoo vaimonsa riisumisesta;
hiljenee hetkeksi ja jatkaa jaloistaan
joihin on kasvanut merellä
sattuneita haavoja, jotka todellisuudessa
ovat tapahtuneet tiskatessa
kun jalat kärsivät
levottomista
silmistä.

Minä haluaisin kuunnella vanhojen
räävittömien miesten härskejä juttuja
rakennustyömaalta, yksi toruu insinööriä
toinen huonoa säätä ja kolmas katsoo kun kahvi valuu
pannusta lattialle, mitään ei ole tehtävissä
ainakaan ennen auringonnousua.

Minä haluaisin kuunnella kun nämä miehet
manaavat huonoa tv-ohjelmatarjontaa
huonoa uutistenlukijaa,
huonoa säätä,
suomalaisten huonoa urheilun tasoa,
intialaisen ravintolan huonoa suomea,
huonoa onnea,
avioliitossa,
jääkiekossa ja jalkapallossa.
Minä haluaisin kuunnella kuinka heidän lauseensa jää kesken
kun he sytyttävät tupakan työpäivän päätteeksi ja
moittivat naisten huonoa pysäköimistaitoa ja
sanovat jotain härskiä niin kuin
pillu.

Minä haluaisin kuunnella vanhojen räävittömien miesten
legendaarisia juttuja, jotka eivät loppujen lopuksi olekaan niin legendaarisia
ainoastaan räävittömiä, resuisia
ja vanhoja.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Synkkä ja myrkkyinen yö

Oli synkkä ja myrkkyinen yö.
Ja se oli ainoa mikä oli todellista.
Lauri sekoitti desin vettä jägermeisteriin.
Olli soitti Kaisalle, vaikka ei olisi pitänyt.
Playstation pauhasi, se pilaa aina rauhasi.
Jyrki joi loput boolista vaikka sillä on aamulla peli.
Ei olisi pitänyt. Kaisa ei vastaa.
Sen sisko vastasi vaikka ei olisi kannattanut.
Sillä on aina puhelin äänellisellä, idiootti.
Minä luin horroksessa Saarikoskea ja
näin peitossa Jeesuksen ja niiden aistejaan
peittävien apinoiden kasvot. Se oli
synkkä ja myrkkyinen yö.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Kuinka tulla toisiin ajatuksiin.


Jos haluat ymmärtää, älä mene museoon
Jos tahdot kulkea, älä kulje jalan
Jos haluat koskettaa, älä yletä kädelläsi
Jos todella haluat,
Jos tahdot kutsua itseäsi nimeltä, sulje
hänen korvansa
Jos tahdot astua sisään, poistu
Jos tahdot poistua, lähde kohti
Jos haluat rakastaa, älä tutustu ihmiseen
Jos haluat uskoa, petä itsesi.
Jos haluat levätä, älä sulje silmiäsi
Jos haluat nähdä unta, aukaise silmäsi

Jos tahdot tulla toisiin ajatuksiin, älä pysy tajuissasi

Hyvästi!


Hyvästi Dalai Lama
hyvästi Kenraali Tito
hyvästi Mannerheim
Mahatma Gandhi
ja Lotta Svärd
presidentit, talonmiehet
mummot, demokraattiset
unelma-ammattien tavoittelijat

hyvästi Persepolis
hyvästi Kanarian saaret
ennen kaikkea
hyvästi Australia
aboriginaalit kengurut
Kanada
irlantilaiset
viheliäiset
viskin
juojat
itsenäinen ja itsekäs Suomi
älä tule tänne enää koskaan
mannerlaatoille kuseskelemaan
hyvästi jääkarhut joita en koskaan tavannut

hyvästi uutiset
hyvästi muotoillut hiukset
loppukevennyksen aikana
hyvästi tekosyyt
että nyt kävi näin
hyvästi valkoiset
ja mustat valheet
hyvästi rumat sanat
hyvästi kauniit sanat
hyvästi poliisit
palokunta, lääkärit
ja sairaanhoitajat
rakkaus on
ammatinvalintakysymys
ja sosiaaliturva
pelastus ennen viimeistä pelkoa
hyvästi aamu-unet
ja turvallinen iltapäivä
hyvästi suojatie

ei enää matkoja eteiseen,
olohuoneeseen, ei tiimalasi mittaa
tilavuuttamme, ei odotuksia
hyvästi odotukset
hyvästi talvisodan ensimmäiset
ja viimeiset laukaukset
hyvästi Ribbentrop
ja Molotov

hyvästi sukupuoliroolit
hyvästi testosteroni
endorfiini, adrenaliini
aspartaami, guarkumi
E 128
hyvästi kielletty hedelmä
hyvästi, hyvästi, hyvästi
hyvästi


hyvästi uskonnot jotka kieltävät kaiken
hyvästi uskonnot jotka kieltävät itsensä
hyvästi uskonnot jotka kieltävät kaiken
hyvästi uskonnot jotka sallii rakkauden omalla vastuulla
hyvästi uskonnot jotka sallii rakkauden jumalan vastuulla
tehdyn
tekemättömän
näkymättömän
hyvästi uskominen
hyvästi seremoniat
polvistuminen, nouseminen
nouseminen ja unohdus
unohdus ja aivosähkö
hyvästi aurinko joka ei lämmitä
hyvästi aurinko joka ei valaise
hyvästi aivosähkö ja periferian lämpö
hyvästi pensaiden kaikki laulavat linnut
aamulla ennen seitsemää

hyvästi aamukahvi joka ei enää lämmitä

Abc


Ihminen,
keksi aurinkopaneelin
kirjoitti
arkistot ja
ankkalinnan
täyteen yksinäisyyttä
onnettomuutta
löysi
biorytmin
bakteerikannan
solmukohdiksi
kehitti
beetasalpaajan
taiteili itsestään
celsiuksen
koki kohtalon
Davidin tähden kautta
kirjoitti esityslistan täyteen
faaraoiden tylsiä nimiä
ainoastaan opeteltavaksi, unohdettavaksi
kiinnitti Davidin tähteen Goljatin
niin että horjahdus kesti kaksituhatta vuotta
ainakin
ihminen,
ilme ei värähdä, järki seisoo näkymättömänä
niin kuin horisontti

keksi korruption
kirjoituskoneen
kieltolain ja kiina-ilmiön
kaiken tämän ainoastaan
käydäkseen ympäri ympyrää
ympäri ympyrää

laulujen laulun
laahaavan laulukuoron sille
liehittelevän lapsiystävän
lännen nopeimman
itsestään laukeavan
modernin maiseman
maadoituskoneen sille
tälle ja tuolle,
nopeimmille junille
niin ettei asemat ehdi vaihtua
pysähtyä

olipa kerran ihminen
olipa
toisen kerran
kolmannen
peri kaiken
omaisuuden,
sairaansijan sille
olipa ihmeellinen aika
kaikki sama tapahtui kerran

qun kieli alkoi kehittyä
meni ihminen samoille sijoille
mistä lähti, nyrkit pystyssä
ei ymmärtänyt ymmärrystä
rrrrrakkaus teki sinulle
surunmurhan
ohitusleikkauksen
odotusaulassa
ontuvan
oraalisen
tervehdyksen
ja on vain
tästä asti aikaa
muutama sielu
seurana
uudistunut uskonpuhdistus
ajan whirpool
x ja y
ö
äiti
ota kiinni

I

Maailma käy ahtaaksi,
pilvenhattara lapsen suussa.

Kun kirjoitan


Kun kirjoitan tätä runoa,
vanhusta viedään sairaalaan viimeistä kertaa.
Mannerheimintien ja Tukholmankadun kulmassa
puukotetaan viaton ohikulkija, sillä oli kasvot.
Aviopari työntää lapsensa ensimmäisen piirustuksen roskiin,
sopraano rikkoo äänivallin, kansalainen maksaa kustannukset.
Lentokone halkaisee taivaan kuin vetoketju, linnut interreilaavat
enää Tukholman ja Helsingin välillä.
Kun kirjoitan. Yksi ystävistäni menettää uskonsa, toinen vanhempansa,
kolmas kyvyn puhua, neljäs kyvyn ymmärtää, viides juoksee näiden neljän välillä.
Minä kirjoitan.
Ostoskeskus ei tarjoa onnea vaan ainoastaan tarjouksia. Onni on ulkoistettu
pakoputken kokoiselle alueelle jonnekin lähelle antarktista maisemaa.
Kiinassa saastuttajien kädet katkaistaan. Runoilija laitetaan häpeäpaaluun.
Nepalissa vastasyntynyt hukutetaan jokeen, mikäli se on tyttö.
Tiibetiä ulkoilutetaan niin kuin etelätöölöläistä koiraa, säädyllisissä vaatteissa.
USA on paskaa, muut kärpäsiä. Kun minä kirjoitan, naapurissa väännetään kättä
siitä kenellä seisoo kauiten. Vanhainkodissa sidotaan tarralenkkarit kuin kohtalo.
Kello käy, kello käy.
Kirjahylly notkuu siitä miten pitäisi ja kuinka tulisi. Levyhylly on aina A-mollissa.
Kun minä kirjoitan, taifuuni iskee Taiwaniin, maanjäristys koskettaa Indonesiassa.
Suomessa nuori etsii minuutta kuin kotiin jäänyttä heijastinta.
Sumatralla viimeinen Bengalin-tiikeri poseeraa ruhona niin kuin Che Guevara.
Kauneus asettuu marginaaliin.
Marginaalin vetää joku koulutyttö viivaimella matematiikan tunnilla Itäkeskuksessa,
ennen kuin menettää välitunnilla neitsyytensä.
Kun minä kirjoitan, maailma koettaa liftata,
avaruuteen

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Amelie

Jokaisessa herkässä
ja kevyesti boheemissa kodissa
on tilaa elokuvalle Amelie.

Se otetaan hyllystä esiin,
kun halutaan tuntea
pariisilainen kahvilaestetiikka
ja oman elämän tavanomaisuus.

Mikäli kodissa asuu pariskunta
ryhdytään elokuvan takaa-ajokohtauksen aikana
miettimään omaa suhdetta takaa-ajotilanteisiin
ja erosuudelman kestoon.

Lopputekstien kitkutellessa
kiitosten kohdalle
pariskunnan toinen osapuoli
(yleensä nainen)
etsii ja löytää
pölyttyneen
pariisin kartan
ja suunnittelee hotellin sijainnin
tarkemmin kuin
edellisellä kerralla.

Onhan kuvauskohteiden
oltava korkokengillä käveltävän matkan päässä.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Että olisi niin kiiretön päivä

Että olisi niin kiiretön päivä
ehtisi katsella pyykkien linkoutuvan
ja sitten kuivuvan,
alushousujen ja sukkien
nopeammin kuin pitkähihaisten.
Sukissa vielä niin pieni reikä
että ainoastaan nainen
voisi huomata sen.
Televisiossa nopeasti
liikkuvat hahmot,
romantiikkaa ja
draamaa sen verran
että popcorn kasvaa
ulkona pilvet kiilaavat
autojen eteen
sisällä mainokset
murheiden eteen.

Että olisi
niin kiiretön päivä
yksiöön kantautuvat
äänet tuntuisivat musiikilta
ja parvekkeen oven välistä
tuntisi tuulen sormien alla.
Muistaisi kaikki lapsuuden
leikit yhdellä kertaa
yhden muiston
ja yhden melodian avulla.

Että olisi,
niin kiiretön aamu
ambulansseista
voisi kuulla kuinka anatomia
liikkuu ihon alla, sydämet
toisistaan pyhiin menevät.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Jotain samaa

Minussa on jotain samaa
kuin sinussa.
Sinussa on jotain samaa
kuin hämähäkin seitissä.
Seitissä on jotain samaa
kuin unissa.
Unissa on jotain samaa
kuin hyvästeissä,
aina jotain tulkinnan varaa.
Hyvästeissä
jotain samaa kuin
suudelmissa,
suudelmissa on jotain
samaa
kuin uskontunnustuksissa
aina jotain parannettavaa.
Uskontunnustuksissa
jotain samaa
kuin kaupungista
kantautuvista kaiuissa.
Tähän asti varjot
liikkuneet kuin nauru.
Kaiuissa jotain sama
kuin valon mustassa
silmässä.
Valon mustassa silmässä
jotain samaa kuin sinussa.
Sinussa,
jotain samaa kuin minussa.

Viritä huominen

Hae kengät suutarilta.
Ota vakava askel uudella painolla.

Pysähdy näyteikkunan eteen,
tämä tyhjä hetki on sinun hetkesi
muiden hetkien joukossa.

Tuijota taivasta, tuijota taivasta
siirrä pilvet, tutki hämärän kartat
silitä ihoa, hioa taivasta.
Katso aurinkoa aivasta.

Kuuntele kansan ääntä,
alavireistä, ylävireistä.
Kuuntele jäätä,
opi ruumiiden virheistä.

Viritä huominen,
avaa radio, anna luiden
tuntea huoneen kuiskaus.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Kunnes hämärä

Lapsuuden hallitsematon ilmapallo
korkealle taivaaseen ilman kantajaansa.
Tienposkeen unohtunut polkupyörä kasvaa ruusuja,
kunnes hämärä sytyttää katulamput, huoneen alta
kasvaa kynnet.

Valtatiellä lepäävä vanhus,
kerää suojateiden varsilta mansikoita talteen
hankeen ilmestyviltä enkeleiltä
puuttuvat päät.

Kunnes hämärä kirkastaa kasvosi
ja hahmosi hitaasti liikkuvat varjon
piirteet.

Jokaisessa hämärän huoneessa
liikkuu laulu ja tuulee tanssi,
jokaisessa valon huoneessa
kätketyt kukat ja kätketty leikki.

Kunnes hämärä laskee reittinsä,
muuttolintuja rukoilen.

lauantai 9. helmikuuta 2013

Maailmanrauhan sijaan

Maailmanrauhan sijaan
haluaisin punaiset sukat.
Sellaiset jotka voisi hitaasti
mutta ahnaasti riisua. Aivan
niinkuin suoritettaisiin kirurginen
toimenpide.

Anarkistin sijaan tahtoisin 
ystävällisen anarkistin, pitämään
seuraa, eri paria olevat sukat jalassa;
vertamaan muumimukien sarjaa.

Kauppiaiden kauppiaan sijaan
tahtoisin herkän mainosmiehen
jolla on hiljainen hymy ja palava
katse niinkuin majakalla tai
mykkäfilmin sankarilla.

Tuulen suunnan ulinan sijaan
tahtoisin vastasyntyneen melodian
sekoittamaan loputkin
omat ajatukset. Vaikkapa 
soittoääneni on tässä tapauksessa 
hyvä vaihtoehto.

Maailmanrauhan sijaan
tahtoisin ikkunan eteen
vähän paljastavat verhot
niinkuin burleskitähti
keikistelisi ikkunan
edessä.

maanantai 28. tammikuuta 2013

On käyty kuussa


On käyty kuussa, viritetty satelliitti sinne aika lähelle.
On kehitetty ilmatieteenlaitos, melkein lassottu tuuli.
Pian voidaan asettaa aurinko, sinne missä sitä kaivataan.

On keksitty tapa miten Itäkeskuksesta näkee Delhin
tai kuolleenmeren hetkessä. On kloonattu lammas.

On laskettu hiilijalanjälkiä, laskettu kuinka monta
asukasta Helsingissä on vuonna 2014 tai 2050. 
On keksitty vaihtoehtoisia energiamuotoja.

On löydetty Amerikka, uusi maailma, mahdollisuudet.
On kehitetty ammatteja.

On kehitetty tapa seurata sydämenlyöntejä, aivokäyriä
HEX-indeksejä, asiakaskäyntejä, potilasmääriä.

On ymmärretty että ihminen koostuu soluista. 
On ymmärretty että ihminen on keho ja mieli.
On ymmärretty että ihminen tarvitsee unta.
On ymmärretty että ihminen tarvitsee ruokaa.

Silti,
vieläkään se ei riitä kaikille.