maanantai 20. elokuuta 2012

Kirje vanhalle minälle



Ei ole muita ikkunoita
kuin tämä ikkuna.
Eikä ole muuta maailma
kuin mitä sen takana on.
Sen kanssa
olisi tehtävä näitä sopimuksia
osattava kirjoittaa nimi nykimättä.
Nyt kun se on minussa, pyydät
kirjoita niin kuin sydän kirjoittaisi.
Minä kirjoitan.
Nyt kun se on minussa,
minusta tulee ilkeämpi,
mutta rehellinen. Äänessä on vieras
sävelmä. Kädet tuntuvat kahdelta luudalta
joilla ei ole aikomustakaan
saada minua lentämään ainoastaan siivoamaan.
Esineet, ovat esineitä joilla on hinta, ei tarinaa.
Ehkä käyttötarkoituksia? Hylkiöt!
On kysyttävä neuvoa naiselta.
Ikkunan takana ei ole maailma vaan mykkä ajan lastu,
jota jalkani ovat vuolleet. Rautatiekiskot
ovat uurteita kuin jääradassa viillot.
Opeteltuja reittejä, niin kuin vaikkapa lapsuus.
Tilapäinen anatominen alue, jolloin kuulee paremmin
mutta ymmärtää sen mitä ymmärtää.
Minä! Olen katsellut kuinka haet vastauksia kuin kirjeitä
eteisaulasta. Hei postinkantaja,
nuoruudella on lyhyt kukoistusaika
niin kuin parhaimmilla kasveilla!
Olen katsellut kuinka olet kohdellut naisia,
sietäisit hävetä.
Sinulla,
on samat kuolevaiset ajatukset
kuin heillä. Pidä varasi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti